Maskuliinisuuden ja feminiinisyyden epätasapaino on meille kaikille paljon tutumpaa kuin niiden tasapaino. Yleensä vaakakuppi on kallistunut jompaankumpaan ja niiden tasapainottelu ainakin itselleni välillä tuntuu olevan haastavaa.
Yksinkertaisesti ajatellaan, että feminiinisyys on kauneuden aistimista, pehmeyttä, rakastavaa ja hoivaavaa.
Mikä on sinun mielikuvasi feminiinisestä naisesta?
Feminiininen nainen on kuin kevyt perhonen, joka liihottelee kauniilla kukkaniityllä. Feminiininen nainen on hellä, hymyilee kauniisti, puhuu lempeästi. On energialtaan hyvin kevyt ja enkelimäinen.
Vastaako tämä minun kuvailuni sinun mielikuvaasi?
Mitä jos peilistä katsookin aivan toisenlainen nainen?
Jos kuvastus ei olekaan enkelimäinen, ensireaktio on kaukana pehmeydestä ja lempeydestä?
Välittyykö silmistäsi intensiivisyys, aistikkuus ja ehkä vietteleväkin katse?
Tai ainakin toivoisit niiden välittyvän..
Arki on välillä kaaosta, huolia, selviytymistä, toisten taakkojen kantamista ja muiden pystyssä pitämistä. Ja sitten täytyisi vielä pystyä olemaan enkelimäinen, että olisi nainen -ellei toisten silmissä, niin edes omasta mielestään? Mahdoton tehtävä?
Olet mahdollisesti tietoinen, että ihmisen juostessa mielen tavoitteita, to do-listoja ja velvollisuuksia, tulisi hiljentää tahtia ja antaa itselleen aikaa. Mahdollisesti jo teetkin niin. Silti se enkelimäisyys, keveys ja pehmeä kauneus ei vain tunnu omalta -tai ainakin tuntuu olevan hyvin kaukana. Onko silloin oma ydinenergia maskuliininen, jos ei mahdu muottiin yleisajatukseen feminiinisyydestä? Ei.
Mitä enemmän tekee asioita oman tasapainonsa eteen, arjen juoksut ja taakkojen kantaminen muuttuvat lempeämmäksi, askel hitaammaksi ja olo läsnäolevammaksi. Ihan jokaisella. Muutunko silloin enemmän feminiinisemmäksi? Kyllä.
Olen selittänyt asiaa myös siitä näkökulmasta, että oma persoonallisuustyypin laatu voi viedä jompaan kumpaan energiaan. Esimerkiksi minä olen persoonallisuudeltani hyvin nopeatempoinen, tulevaisuusorientoitunut, suunnitteleva, positiivinen ja idearikas. En jaksa jäädä vellomaan negaatioihin tai keskittyä liikaa asioihin, jotka painavat alaspäin. Luon ajatuksissani strategiaa ja analysoin asioita hakien niihin ratkaisua. Pystyn sivuuttamaan tunteet ja olen hyvin asiakeskeinen. Nämä ovat kaikki maskuliinisia ominaisuuksia ja tietenkin vain pieni osa persoonallisuuttani.
Mitä enemmän olen toteuttanut omia maskuliinisia ominaisuuksiani -sitä kauempana olen feminiinisistä ominaisuuksistani. Sinulla ne voivat olla jotain muita ominaisuuksia.
Mitkä ominaisuudet / asiat sinulla vievät kauemmaksi feminiinisyydestä?
Moni nainen tuntee olevansa ydinenergialtaan feminiininen, mutta kokee silti itsessään olevan (pääasiassa) jotain muuta kuin viatonta enkelimäisyyttä. Aikoinaan kun tutustuin näiden kiehtovien energioiden käsitteisiin ja laatuihin itsessäni, olin hieman hämilläni. Jo nuoresta asti olen kokenut, että minussa on täysin kaksi eri puolta. Olen äärimmäisen herkkä, luova ja tunteellinen, mutta muiden kokemus käyttäytymisestäni ja olemuksestani on usein ollut maskuliininen. Mitä enemmän on työstänyt omaa persoonallisuutensa kasvu -ja haastekohtia, nämä kaksi eri puolta ovat alkaneet tekemään keskenään yhteistyötä. Osaan asettaa paremmin rajoja, olla samalla auktoriteetti ja lempeän rakastava, kuunteleva ja hoivaava.
Pohjimmiltani kuitenkin eniten tunnistan olevani erittäin intensiivinen, rakastan elämän luomaa jännitettä ja mysteereitä.
Mitä jos sieltä peilistä ei katso kukkaniityillä liihotteleva naiskauneus, vaan hieman toisenlainen nainen?
Light vai Dark feminine?
Light feminine on enemmän sitä enkelimäistä pehmeyttä, puhtautta, viattomuutta ja
Dark feminine on intensiivistä, viettelevää, intohimoista, transformatiivista, jopa villiä.
Meissä kaikissa on ydinenergia, joka on joko maskuliininen tai feminiininen. Tähän astisen ymmärrykseni mukaan on olemassa myös naisia, jotka kokevat olevansa ydinenergialtaan maskuliinisia, mutta herää kysymys onko näin? Jos heillä onkin ydinlaatu ns. pimeä feminiininen?
Naiseuden ja feminiinisyyden laadut äitiyttä lukuunottamatta on patriarkaalisessa maailmassa haluttu painaa alas, joka on kerännyt meihin valtavat määrät kollektiivista vihaa. Ja viha sattuu hyvin sopivasti olemaan se tulppa, joka pitää meitä unholassa -omalta todelliselta itseltämme ja alkukantaiselta voimaltamme. Itsetuntemusmatkalla kyllä tehdään varjotyöskentelyä, mutta mitä jos siellä varjoissa lymyää vielä jotain suurempi voima, mitä ei kollektiivisesti ole uskallettu kohdata?
Olen joskus pohtinut, miksi sanotaan aina valon voittavan pimeyden? Jos energiat ovat vain energiaa, kumpikaan ei ole toista parempi, niin miksi olisi olemassa energioiden välistä taistelua. Jos onkin vain niin, että hyväksymällä kaikki olemuspuolet olemme enemmän se ihminen, joka valitsimme tulla kokemaan?
Molempien feminiinisten laatujen "omistaminen" ja hyväksyminen vapauttaa valtavasti energiaa myös arjen kaaoksen kesyttämiseen. On sitten dark tai light -laatu enemmän itseä, molemmat ovat tervetulleita ja arvokkaita puolia. Naiseus ja feminiinisyys on aina kaunista, välillä jopa villiä!
On siis erittäin tervetullutta, että peilistä voi hymyillä (ainakin välillä) viettelevä ja intensiivinen, feminiinistä voimaa täynnä oleva mysteerinainen.
Tämän tekstin kirjoittaminen on ollut mielenkiintoista, koska itsessä olevat eri energialaadut ovat halunneet tulla kuulluksi, eli sopivasta sisäisestä kaaoksesta viimeiseen sanaan. Feminiinistä tekemistä parhaimmillaan :)
Rakkaudella,
Sonja
Tervetuloa syyskuussa alkavaan NAISTEN ILTA -itsetuntemuksen intensiiviryhmään!
Kommentarer