Mikä sinulle on totta? Onko maailman kauheudet ja sekasorto, mitä näet uutisista, lehdistä ja netistä sinulle vain fakta, johon tarvitsee uskoa?
Omat rahahuolet, ihmissuhdesotkut, katkeruus ja kateellisuus. Ovatko ne sinulle totta vai illuusiota?
En ota kantaa, onko mikään näistä oikein tai väärin, vain kyseenalaistin mihin haluaa uskoa. Kyllä, maailmassa on paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat apua. Luontoa ja luontokappaleita on hyvä suojella ja kunnioittaa.
Mitä jos näihin kysymyksiin yhdistää toisenlaisen näkökulman, että me olemme kaikki yhtä ja näet maailmasi sellaisena, kuin näet itsesi, mieli hämmentyy.
Mieli hämmentyy, koska sillä ei ole asiaan totuudenmukaista vastausta. Mikä ärsyttää toisessa, onkin vain peiliheijaste itsestä. Tai jos ymmärrät, että olet jo oppinut läksysi, vaihdat vain suuntaa, jätät ihmissuhteita taaksesi tai vaihdat ympäristöä uudenlaiseksi.
Miten nämä kaksi hyvin erilaista maailmaa voivat olla olemassa samaan aikaan?
Hyvin yksinkertaisesti: Ne vain ovat.
Byron Katieta lainaten:
”Aina kun taistelet nykytilannetta vastaan tai haluaisit asioiden olevan toisella tavalla, sinä aiheutat itsellesi kärsimystä.
Asiat vain ovat”.
Ymmärrys ja hyväksyntä erilaisuutta, samanlaisuutta ja monenlaisia tapahtumia kohtaan tuo sisäistä rauhaa.
”Maailmassa soditaan niin kauan, kuin on yksikin sotilas olemassa”
En tarkoita vain aseellisia valtataisteluita, vaan suurin taistelu tapahtuu jokaisen ihmisen omissa ajatuksissa. Ja kyllä, sotkeudun itsekin tähän hyvin usein, kunnes palaan taas rauhan tilaan.
Omassa elämässäni suurin onnentuoja on ollut sisäinen rauha, vaikka ajatuksissa tai ympärillä olisi kovakin myrsky. Tietoisuus siitä, että kaikki tapahtuu tarkoituksella, oikeassa ajassa ja paikassa. Elämässäni on juuri oikeat ihmiset, haasteet ja helppoudet. Iän ja kokemuksien myötä minusta on tullut paljon rauhallisempi ja olen kuullut myös kommentin, että minusta on tullut myös vakavampi. Itse en koe olevani vakava, vaan otan asiat hyvinkin kevyesti, mutta itsetuntemukseen ja oppiläksyihini suhtaudun suurella intensiivisyydellä. Teen aivan kaikkeni, että energiani virtaa vapaana ja hengitän vapautta olla oma itseni.
En jaksa enää näytellä rooleja, hymyillä kun ei hymyilytä, tai olla äänessä, ellei ole mitään oikeaa sanottavaa. Hyppiä ja kiljua, jos se ei tunnu oikealta. En koskaan ole ollut kovin sosiaalinen ja nykyään olen hyvinkin tarkka, kenen kanssa vietän aikaani. En jaksa enää miellyttää, mutta en myöskään ole epäkohtelias. Olen hyvin kiitollinen, että työni ja asiakkaani ovat kiinnostuneita samoista asioista kuin minä, koska muunlainen työelämä ei toisi niin paljon merkityksellisyyttä. Löytyyhän minusta toki se toinenkin puoli. Hulvaton, arvaamaton, impulsiivinen ja temperamenttinen hauskanpitäjä. Voin tanssia kotona ja ravintoloissa pöydillä tai nauraa pöydän alla, jos siltä tuntuu.
Ajaudun itsekin omaan ajatusmyllyyn, varsinkin väsyneenä. Silloin uskon koko maailman olevan minua vastaan, olevani arvoton ja merkityksetön -hetkellisesti. Jos olen ollut liikaa vain muita varten antamisen ja ymmärtämisen tilassa, ilman vastapainoa, unohdan hetkeksi oman arvokkuuteeni. Kunnes palaan taas omaan totuuteeni.
Kun päässäni välillä tapahtuva sotiminen pysähtyy ja rauhoittuu, tilalle tulee suuri hyväksyntä ja kiitollisuus. Olen jälleen kasvanut, oivaltanut ja vapauttanut sisälleni lisää tilaa rakkaudelle. Viihdyn vain niin paljon omassa maailmassani, että kestää aina hetkisen tuoda oivaltamiani asioita esille, että niistä voisi olla hyötyä muillekin.
Se, että toisessa maassa soditaan, ei tarkoita, että meidänkin pitäisi kärsiä siitä. Ainoa, miten tilanteeseen voi vaikuttaa, on pysäyttää oma päänsisäinen sotiminen.
Jos tunnet kateutta, tai nostat toisia ihmisiä jalustalle, sinun tehtäväsi on muistaa, että olet aivan yhtä arvokas. Vertailu, arvostelu, syyttäminen, katkeruus, kateus ovat kaikki mielen esiin nostamia asioita, jotka luovat kärsimystä. Ne luovat kärsimystä niin kauan, kunnes muistat itse olevasi ainutlaatuinen.
Sinulla on lahja, jota kenelläkään toisella ei ole.
Sinun tehtäväsi on vain tuoda se esille ja muistaa, miksi olet tänne syntynyt.
Jos koet, ettet tiedä omaa tarkoitustasi tai selkeä elämänsuunta on hukassa, omien intohimojen selvittäminen on hyvä askel eteenpäin. Omien intohimojen tunnistaminen on oman sisäisen viisauden kuuntelua ja itselleen rakkaiden asioiden huomioimista. Se lisää automaattisesti taitoa rakastaa itseään, sanoa helpommin ei ja keskittyä itselleen merkityksillisiin asioihin.
Lue lisää tekemästäni intohimovalmennuksesta täältä.
Rakkaudella,
Sonja