Jostain somepäivityksistä, artikkeleista, blogitekstien otsikoista, (joita ei viitsi edes avata) kumpuaa omituinen katkeruus ja arvostelu, joistakin jopa ilkeily ja pahaa toivominen toiselle. "Miten kostaa ex-puolisolle" ja "Toivon sinun kokevan saman, mitä aiheutit minulle". Miksi? Mitä kostamisella tai arvostelemisella edes haetaan? On olemassa hyvin paljon erilaisia ihmisiä, erilaisine elämineen ja valintoineen. Se koskee myös lähiympäristössä olevia ja myös niitä ex-kumppaneita.
Arvostelu ja ymmärtämättömyys ei kerro siitä toisesta mitään,
vaan ainoastaan arvostelijan omista ajatuksista
ja tunteesta itseään kohtaan.
Koska jokainen haluaa tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi, niin mitä jos sen sijaan, että arvostelee itsensä ulkopuolella olevia, sen saman ajan ja energian käyttäisi itsensä ymmärtämiseen ja itsensä rakastamisen opetteluun.
Jokainen ajatus, sana ja lause ovat energiaa. Hyvänlainen energia luo hyvää ja toisenlainen luo ristiriitaista energiaa. Kehon solujen näkökulmasta toinen luo virtaavuutta ja toinen hitaampaa energiaa, joka pitkällä aikavälillä luo tukoksia. Aivot eivät siis ymmärrä, että puhutko tai ajatteletko itsestäsi vai toisesta, vaan antaa kehollesi signaaleja, jotka kehosi varastoi joko lisäten virtaavuutta tai lisäten jähmeyttä. Paras lahja, jonka voit itsellesi antaa, on ymmärtää, antaa anteeksi ja rakastaa itseäsi.
Et voi enää muuttaa tapahtunutta, mutta voit valita luotko saman kärsimyksen itsellesi aina uudestaan ja uudestaan
-ajattelemalla tapahtuneita asioita.
Suuntaa ajatuksesi oppimiseen ja irti päästämiseen.
Näin voit luoda itsellesi jotain paljon parempaa.
Kun kyse on parisuhteista, niin tarjottimella on oma haavoittuvuus, rakkaus, luottamus, tulevaisuus, unelmat ja täyttymys, mutta myös mahdollinen pettymys. Suhde voi alkaa ruusunpunaisten lasien kuvastamalla illuusiolla, hulluudella ja intohimolla. Kun erilaisten tilanteiden ja kokemusten jälkeen illuusio hajoaa, siitä toipuminen voi kestää. Toinen on voinut kadota tavoittamattomiin, vaikka edellisenä iltana sanoi rakastavansa. On voinut tulla petetyksi ja luottamus on kadonnut. Syitä ja kokemuksia on yhtä paljon, kuin on suhteitakin. "Rakkaus on mennyt rikki". Onko se totta? Voiko rakkaus mennä rikki? Mielestäni ei. Rakkaus on aina olemassa, mutta parisuhteessa olleet ihmiset voivat päätyä erilleen.
Aikuisiällä törmää mitä erilaisimpiin parisuhdetarinoihin, särkyneisiin sydämiin ja traumoihin. On katkeruutta, vihaa, surua, pelkoa, mutta onneksi myös toivoa tulevasta. Sen sijaan, että toivoisi entiselle ihastukselleen kostoa, mitä jos keskittyisikin vain ymmärtämään, mitä tapahtui ja miksi. Vaikka toinen olisi tehnyt mitä, tilanteissa on aina opetus molemmille. Harvoin se on molemmille samanlainen, vaan molempien elämän matkalla on omat oppiläksynsä opittavana.
Vaatii valtavaa rohkeutta nähdä
oma osallisuutensa omaan pettymykseensä.
Jos toivoo kohdalleen rakkautta, on rakastettava.
Jos toivoo luottamusta, on oltava luotettava.
Jokainen ihminen on peiliheijaste itsestäsi. Vaikka et koskaan pettäisi kumppaniasi kolmannen osapuolen kanssa ja olet kohdannut petetyksi tulemisen, silti se kertoo sinusta. Heijaste harvoin kertoo täysin samassa kontekstissa, mutta sen löytää itsetutkiskelun avulla. Oletko ollut luotettava kumppanillesi arjen asioissa, lupauksissa tai rakkaudessa? Ja mikä tärkeintä, oletko ollut luotettava itse itsellesi? Jos toinen on hakeutunut läheisyyden kaipuussa toisen syliin, oletko antanut läheisyyttä, jonka toinen tunnistaa rakkaudeksi?
Totuus ei perustu siihen, kumpi teki enemmän väärin, totuus vain on. Luottamus toiseen ihmiseen oikeastaan perustuu vain omiin tunteisiin, eikä sillä ole tekemistä toisen ihmisen kanssa. Jos olet luotettava itsellesi, olet luotettava myös toiselle. Uskooko ja luottaako toinen, on eri asia. Asia voi herättää paljon mielipiteitä ja tunteita, mutta totuus vain on.
Jokaisella on vastuu omista oppiläksyistään, joten jokainen -myös se entinen kumppani joutuu kohtaamaan itse itsensä.
Jos hän ei sitä tee, se ei ole kuin hänen itsensä vastuulla.
Sinun vastuullasi on kohdata vain omasi.
Lähipiiriini ei enää tänä päivänä kuulu ihmisiä, jotka arvostelevat tai puhuvat ilkeästi muista ihmisistä, vaan näkevät erilaisia näkökulmia ja erilaisia tapoja toimia. Siksi välillä hämmästyy, kun kuulee jossain tilanteissa joidenkin näin tekevän. Se herättää ajatuksen "ajatteleeko tai puhuuko joku vielä tänä päivänä noin?". Eli aikansa kaikkea, voin kuitenkin sanoa, mitä enemmän on ymmärtänyt itseään, menneisyyttään ja opetellut syvällistä hyväksyntää, sitä vapaampi oma olotila on.
Tietoisuus omasta rehellisyydestä, rakkaudesta ja mielen luomista illuusioista johtaa automaattisesti ottamaan vastuun omasta elämästään ja omista valinnoistaan.
Jos tahtoo sen jälkeen vielä pelata ihmissuhde-pelejä, silloin se on tietoinen valinta ja valinta toimia itseään vastaan.
Olenko itse täysin vapaa menneisyyden aiheuttamista tukoksista ja tunteista? En ihan täysin, mutta teen kaikkeni, että vapaudun niistä. Välillä tiettyjen tilanteiden muistot voivat nostaa jotain tunnetta puhuessani menneisyydestäni, mutta enää harvoin. Olen antanut anteeksi, niin muille ihmisille kuin itsellenikin. Kyllä, olen ollut täynnä vihaa ja pettymyksiä, niin ihmissuhdesotkujen kuin muidenkin asioiden vuoksi. On kuitenkin aina oma valinta, millaista tarinaa itsestään ja omasta elämästään uskoo.
Ja kyllä, välillä on päiviä, jolloin ärsyynnyn tai reagoin helposti johonkin. Tietenkin, onhan se ihan inhimillistä. Yleensä se kuitenkin kertoo vain siitä, että oma senhetkinen tilani ei ole selkeä. Yritys kävellä rajojeni yli tai turha syytös aiheuttaa ärsytystä. On myös päiviä, jolloin annan itseni tuntea sisältäni nousevat tunteet, jotka olen aikoja sitten tukahduttanut sisälleni. Keho on viisas, se haluaa puhdistaa ja vapauttaa kaikki energiat, jotka eivät enää palvele tätä hetkeä. Joka päivä mennään eteenpäin!
Naisilla on yhdessä taipumusta provosoitua ja dramatisoida tapahtuneita asioita. Pyritään auttamaan ystävää asettumalla hänen puolelleen jotain toista ihmistä vastaan, varsinkin miehiä vastaan. Haukutaan ja arvostellaan yhdessä, miten kurja mies toisella on. Ihan hullua! Miehillä se on ehkä enemmän yhdessä halveksivaa ja naureskelevaa puhetta naisia kohtaan. Ymmärrän tämän ymmärtämättömyyden tilan, mutta onhan se ihan päätöntä nauraa ja ilkeillä ihmiselle, jonka ihan itse on valinnut! Usein nämä samat ihmiset ovat hetki sitten olleet aivan täynnä rakkautta ja kumppanit ovat olleet täydellisiä.
Meillä on ystävien kesken äänetön sopimus, että välillä on lupa "tuulettaa". Jos minä tai ystäväni soittaa ja kertoo miten puoliso ottaa päähän, niin toinen vain kuuntelee ja kysyy jossain kohtaa, joko lopetit. Kun ymmärtää, että tuuletus johtuu huonosta tilasta, eikä ole totuus, sen antaa vain mennä. Energiaa ei tarvitse kasvattaa yhtymällä huonoon fiilikseen ja olemalla samaa mieltä, että toiselle tulisi parempi olla. Voi vain kuunnella ja antaa toisen tuulettaa, koska luottaa totuuden aina palaavan.
Totuus on aina selkeä, oivalluttava, läsnäoloon ja rakkauteen palauttava. Ihmissuhteissa on tahto syventää yhteyden tunnetta, niin itseensä kuin kumppaniinsa.
Miksi arvostella tai puhua ikävästi nykyisestä tai entisestä puolisostaan, jos kerran on itse vastuussa valinnoistaan? Voi aloittaa vaikka siitä, että ajattelee ja puhuu vain hyvistä asioista, koska niitä on aina!
Rakkaudella,
Sonja