Voi kun olisi ihanaa, jos ympärillä olevat ihmiset eivät ärsyttäisi tai tekisi yhtään mitään, joka saa verenpaineen kohoamaan. Kaikki sujuisi kuin vaaleanpunaiset lasien kautta nähtynä, olisi niin helppoa ja mukavaa. Heti, kun joku ei menisi suunnitelmieni mukaisesti, ihmiset ympärilläni muuttuisivat, että minulla olisi helppo elämä. On sitten kyse vanhemmista, sisaruksista, lapsista, työkavereista, pomosta, ystävistä ja varsinkin puolisosta.
Kyllä, myönnän joskus ajatelleeni näin ja olin vihainen, kun joku sanoi tai teki minulle jotain. Taisin kylläkin olla alle kouluikäinen, mutta ymmärrän tämän asenteen kulkeneen mukana myös aikuisikään asti. Todellisuus iskee meitä kaikkia aika lujaa, kun yrittää tallata täällä "minä vastaan muut"-asenteella. Syntyy alistumista, alistamista, vähättelyä, syytöksiä, syyllisyyttä, häpeää, vihaa, turhautumista, katkeruutta, omistamista ja muuta mukavaa.
"Maailma ei tapahdu sinulle, vaan sinua varten"
-Byron Katie
Kun herää todellisuuteen, että onkin vastuussa omasta elämästään, alkaakin matka sisäänpäin. Edessä on kasa uskomuksia, jotka ovat synnyttäneet suojamuureja ja turvalukkoja, ettei aitous paljastuisi. Niin kauan, kun haluaa toisen ihmisen muuttuvan, ottamatta itse vastuuta osallisuudestaan, syntyy vain kärsimystä. Totuus vapauttaa omaa elintilaa ja yhteyden omaan itseensä.
Toive toisen ihmisen muuttumisesta on alusta asti tuhoon tuomittu ja aiheuttaa kärsimystä eniten sinulle. Jos tahdot puolisosi muuttuvan, hän ei koskaan muutu sinun tahdostasi, siis todella, pysyvästi muutu. Hän muuttuu vain, jos haluaa itse muuttuvan. Jos et kerro toiveistasi, miten tahtoisit asioiden olevan eri tavalla, hän ei edes saa mahdollisuutta muuttaa jotain asiaa, myös sinulle mieleisempään suuntaan.
Jos kerrytät jännitettä sisällesi, koska haluaisit toisen ihmisen muuttuvan, ensin on sinun ymmärrettävä miksi toivot muutosta ja mitä se tarkoittaa sinulle. Mitä itsessäsi on muututtava ensin, että toinen voisi muuttua? Yleensä se tarkoittaa muuttumista ensin myös sinulle.
Miksi toinen ihminen on sellainen, kuin (ajattelet hänen olevan) hän on? Onko kyseessä sinun oppiläksysi, vai hänen? Jos on äärimmäisen rehellinen itselleen, kenenkään toisen ei tarvitse muuttua yhtään miksikään. Vain sinun ajatuksesi toisesta ihmisestä ja nähdä oma tarpeesi omaan muutokseesi. Jos toinen muuttuu sinun toiveittesi mukaisesti, ja jos hän tekee sen miellyttämisestä, oppimista ei ole tapahtunut. Sinun omalla vastuullasi on se, joka katsoo peilistä ja toisen vastuulla on hänen oma peilikuvansa. Ja se, mitä toinen sinulle heijastaa, on asia, jonka sinun tulee oppia. Jos ei mitään muuta, niin ainakin omien rajojen asettamista ja selkeää viestintää, että toisen toiminta ei ole ok.
"Ole se muutos, jonka haluat nähdä"
Viisaus, joka ei koske vain maailmanrauhaa, ilmastonmuutosta, nälänhätää, jne. Suurimmat opettajat löytyvät kotoasi ja viisaus kaiken muuttumiseen sisältäsi.
Jos tahdot rehellisyyttä, ole rehellinen. Jos tahdot enemmän kosketusta, kosketa enemmän. Jos toivoisit puolisosi huomioivan sinua enemmän, huomioi itse häntä enemmän.
Liian usein toinen toivoo muutosta, mutta ei edes kerro sitä ääneen, tai ainakaan niin, että kuulija ymmärtäisi sen. Ja tunnistat varmasti tilanteen, jossa "pyyntö" kumpuaakin ihan eri tunteella ulos, mitä alunperin olisi ollut edes syytä. Vähäpätöisempikin asia voi muuttua vihaksi, turhautumiseksi, ilkeydeksi, vetäytymiseksi, manipuloivaksi tai jopa fyysiseksi väkivallaksi. Jos kaikki ahdistusta aiheuttavat ajatukset riisutaan pois, kyseessä oli vain roskis, joka oli jäänyt viemättä tai auto tankkaamatta. Tässä en siis nyt tarkoita sairaalloista mustasukkaisuutta, narsismia tai muunlaisia mielenterveydellisiä ongelmia, vaan arjen pieniä asioita, jotka jokainen tulkitsee aina henkilökohtaisella tavallaan.
Näiden pienten asioiden kerääntyessä, asiat lähtevät paisumaan, ellei tilanteita osata purkaa. Tai monet ihmiset kyllä osaisivat purkaa riitatilanteet, mutta eivät halua. Asioita lakaistaan maton alle, koska konfliktin välttely on tärkeämpää, kuin tunneyhteys, kuulluksi tai nähdyksi tuleminen. Monesti kuulen, että "kun toinen ei vain puhu asioistaan" ja kysyttäessä, ei puhu sekään, jota asia harmittaa. Kumpikaan ei siis ota vastuuta, vaan annetaan tilanteen jatkua. Jos haluat kumppanisi puhuvan sinulle, ole sellainen, jolle voi puhua. Pelkkä läsnäolo ei aina riitä, vaan kuuntele, ole kiinnostunut ja hyväksyvä. Ihan sama mitä kuulet.
Vuosia sitten luulin olevani silloiselle kumppanilleni ihminen, johon voi luottaa ja joka varmasti ymmärtää. Olihan se myös työtäni, niin en ymmärtänyt, miksi hän ei puhunut. Jälkikäteen ymmärsin, että kehonkieleni viestitti aivan jotain muuta kuin luottamusta ja hyväksyntää. Olin jo niin ärsyyntynyt välillämme vallinneesta hiljaisuudesta, että viestitin olemuksellani kaikkea muuta kuin ihmistä, jolle hän olisi halunnut avautua.Ja jos olen rehellinen, olisin voinut jopa vastustaa kaikkea, mitä hänen suustaan olisi tullut. Ja myös ymmärsin, etten itsekään ollut niin avoin mitä luulin. En kertonut peloistani, iloa tuottavista asioista, enkä unelmistani.
Vain ymmärtämällä ja ottamalla vastuun itsestäni asia on nykyään täysin toisin. Pyrin niin täydelliseen rehellisyyteen, mitä voin. Varsinkin sellaiset asiat, mitkä aiheuttavat pelon tunteita, kerron ne ääneen ja jokainen kerta huomaan pelon olleen täysin turha. Jos jokin asia ärsyttää toisessa, sanon senkin, ellen ole vielä ennättänyt ottamaan asiasta vastuuta. Kuljemme molemmat välillä kohti omia pelkojamme, vaikka ei ole mitään takeita vastaanotosta. Jonain päivänä se voi olla ymmärtäväistä ja hyväksyvää, mutta toisena päivänä reaktio voi olla jotain ihan muuta. Välillä suhteemme on tulta ja leiskuntaa, mutta se on avointa ja rehellistä peilaamista, vastuunottamista ja kasvamista. Jokainen konflikti on syventänyt rakkautta, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sitoutumista. Olen äärimmäisen kiitollinen, että vierelläni on vihdoin ihminen, joka haluaa kasvaa rakkaudessa ja on vielä valinnut tehdä sen yhdessä minun kanssani. Suhteemme muuttuu koko ajan, mutta vain siksi, että haluamme itse muuttaa itseämme, niin että se palvelee meitä molempia olemaan enemmän omia itsejämme.
Olet varmasti kuullut asenteen muuttamisesta? Se ei tarkoita, että ohittaa huonon käytöksen, ilkeät sanat tai hyväksyy vain kaiken. On sinun valintasi, millaista kohtelua otat vastaan, ja toinen heijastaa sinulle hänen omasta näkökulmastaan vain parhaansa, mitä sillä hetkellä kykenee. Jos hän selkeistä rajoista huolimatta pyrkii loukkaamaan sinua, on jälleen sinun valintasi, miten toimit. Jäätkö, vai lähdetkö.
Mutta kun... lapset, asuntovelka, elatus, mitä muutkin sanoisi ja onhan meillä ollut välillä ihan kivaakin. Miksi tyytyä pieniin asioihin ja varsinkaan jatkaa omaa kärsimystä muiden ihmisten mielipiteiden vuoksi? Jokainen toki tekee omat valintansa ja tekee niin kuin kokee itselleen parhaaksi, en ota kantaa siihen.
Jos olet tai olet joskus ollut kurjassa tilanteessa, oletko nähnyt rehellisesti oman osuutesi tilanteeseen? Tai tunnistatko odottelevasi sen toisen osapuolen ymmärtävän, että suhde on ohi, ettei itse tarvitsi ottaa vastuuta eropäätöksestä?
Jokainen asia, jossa syyttävä sormi osoittaa
toiseen ihmiseen -syy löytyy itsestä.
Tämä on vain fakta.
Siihen voi koittaa löytää vastalauseita, mutta ihan turhaan.
Aina vastaus ei ole yksi yhteen syytöksen kanssa, mutta
aina se sieltä löytyy.
Tiedän, että oman tunnemyrskyn keskellä on vaikea nähdä omaa osuuttaan asioihin, ja ellei sitä edes halua nähdä, elämä näyttää sen jossain tilanteessa myöhemmin. On sinun omissa käsissäsi, millaisia ihmissuhteita sinulla on. Jos vaihdat kumppania, mutta et opi edellisestä suhteestasi, olet täysin samojen asioiden edessä myös seuraavassa suhteessa.
Omien pelkojen ylittäminen ja paljastumiselle alttiiksi antautuminen on välillä jäätävän kylmää kyytiä, mutta palkitsee rakkaudella, lempeydellä ja sisäisellä vapaudella. Omien heikkouksiensa ja väärässä olemisen myöntäminen on suurta nöyryyttä ja samalla elämän juhlistamista.
Toive muutoksesta on tavoite, jonka toteutuminen on sinun vastuullasi. Ota ensin selvää, mitä itse haluat, tee itsesi kanssa aivan kaikkesi mitä pystyt, pyydä apua sellaiselta joka on sen jo tehnyt ja ylläty tuloksesta!
Rakkaudella,
Sonja