"Kihelmöivä odotus, tunnen koko kehoni järjestelmän kipinöivän vain ajatuksesta, mitä jos tänään ihastukseni kohde ottaa yhteyttä, koskettaa tai suutelee minua.
Mielikuva auringonlaskusta, josta saan nauttia unelmieni kumppanin kanssa."
Nämä ovat olleet nuoruuteni unelmia, ehkä hieman lapsellisia kuvitelmia rakkaustarinasta, jossa kaikki on täydellistä. Haavekuva, että jossain on olemassa ihminen, jonka avulla tulen kokonaiseksi. Tunne, että jossain on juuri se minulle kuuluva puolikas.
Vaikka haavekuva on ollut naiivi ja sen tavoitteleminen on aiheuttanut minulle paljon haavoja, en ole koskaan luovuttanut. Olen saanut unelmastani epäileviä kommentteja, ollut arvostelujen ja ihmettelyjen kohteena, niin silti olen tiennyt suunnan olevan minulle se oikea. En tyytynyt vähempään, vaikka kuinka välillä sitä koitinkin. Mitä enemmän kuuntelin muiden kommentteja, millainen mies minulle sopii ja millainen suhde kuuluisi jonkun toisen mielestä olla, sitä enemmän kuljin kohti kärsimystä.
Omista kompasteluista ja sisäisten löytöretkien hedelmistä ovat syntyneet myös valmennukseni. Tein matkaani yksin, mutta onneksi kaikkien ei tarvitse etsiä yksin, eikä käyttää vuosikymmeniä löytääkseen oman aarteensa, oman rakkautensa äärelle.
Vuosien varrella olen monesti pohtinut syvällisiä viisauksia ja niiden merkitystä.
Ei voi rakastaa toista, ellei rakasta itseään.
Voisin enemmänkin sanoa, että niin paljon uskallat tuntea rakkautta, kuin uskallat rakastaa itseäsi. Saat ihmissuhteissa samanlaista kohtelua, kuin miten kohtelet itseäsi.
Joskus tunsin jopa epätoivoa siitä, että onko oikeasti niin, etten voi saada pysyvää rakkautta, ennen kuin olen käynyt jokaisen traumani, tunnelukkoni, haitalliset uskomukset ja kokemukseni läpi.
Epätoivon tunne siis syntyi ajatuksesta, että enkö voisi elää onnellisessa suhteessa, ennen kuin olen täysin valmis ja vapautunut jokaisesta kuprusta, jonka olen elämäni aikana sisälleni tallentanut. Ja sehän on täysin mahdotonta tai ainakin joutuisin odottamaan sitä vuosikymmeniä!
Onneksi näin ei ole, eikä ollut minunkaan kohdallani. Ihmisen ei tarvitse olla valmis tai tulla valmiiksi mutta on oltava valmis näkemään oma ihmisyytensä. Ilman sitä asiat tapahtuvat sinulle, ellei ole tahtotilaa käsitellä asioista toisesta näkökulmasta, eli että ne tapahtuvat sinua varten.
Et voi muuttaa ketään toista, voit muuttaa vain itseäsi.
Käytännössä helpoiten toisen ihmisen toivottu muutos tapahtuu hyväksymällä, mutta asettaen rajat. Eli muuttumalla itse.
Nuorempana ajattelin ja uskottelin itselleni, että kyllä se toinen muuttuu, kun vain rakastan hänet ehjäksi. Näin toisen ulkokuoren läpi, miten hyväsydäminen ihminen pohjimmiltaan on ja halusin luottaa näkemääni potentiaaliin.
Annoin kohdella itseäni huonosti, koska osasin taitavasti selittää itselleni, miksi toinen tekee niin. Osasin selittää, miten kukaan ei kohtele toista huonosti hyvästä olosta ja rakkaudesta, vaan toimii pahasta olostaan käsin. Ja jokainen kerta löysin syyn myös itsestäni ja ”ymmärsin” ansainneeni sen. Ja aina tuli päivä, jolloin mitta oli täynnä. Olen saanut maksaa ruhtinaallisilla koroilla itseni laiminlyönnin, niin rahallisesti, vastuun alle kaatumisella kuin sairauksillakin, mutta pahiten kadottamalla aidon itseni. Ne ovat olleet minun oppiläksyjäni, silti olen jaksanut hymyillä tulevaisuudelle ja ryömiä peiton alta kohti suurimpia pelkojani. En koskaan ole luovuttanut sisäisestä tunteestani, että se minulle Oikea mies on olemassa.
Toinen ei muutu, ellei hänelle anneta siihen mahdollisuutta. Että voisi antaa mahdollisuuden, on itse muututtava. Se ei aina tarkoita vuosien työtä ja tuhansia oivalluksia, vaan pieniä asioita, pieniä askelia. Joka taas tarkoittaa itsetuntemuksen syventämistä.
Rakastumisen jälkeen seuraa rakastamisen opettelu.
Sanoisin, että rakkaus on aina olemassa, vain rakastumisen illuusio on harhaa.
Jos luo omilla ajatuksillaan rakastumisen harhan, tunnemyrskyn haihduttua voikin edessä olla shokkitila, kun toinen voikin olla aivan jotain muuta kuin sellainen, johon luuli rakastuneensa.
Molemmilla on omat odotuksensa ja rakastumisen huumassa kaikki tuntuu vain niin ihanalta. Koetaan yhdessä, että rakkaus riittää. Kun käytännössä se ei olekaan niin, syntyy vastakkainasettelua. Toki en tarkoita, että jokainen rakkaushuuman kokenut olisi elänyt illuusiossa. Ja toisaalta tarkoitan juuri sitä. Ja moni onnekas on kokenut toisen olevan oikeasti sellainen, kuin oli kuvitellutkin.
En ollut valmis, enkä ehjä uuteen suhteeseen,
kun tapasin oman Oikean mieheni.
Olin päättänyt, etten enää halua rakastua,
enkä halunnut, että minuun rakastutaan.
En halunnut vaaleanpunaisia laseja tai korulauseita ikuisesta rakkaudesta, vaan halusin aidon rakkauden, jossa kasvaa ja kehittyä yhdessä.
Olin tehnyt tietoisen valinnan elää vain ja ainoastaan parisuhteessa, joka täyttää intohimoni elää tietoisessa, rakkaudentäyteisessä ja intohimoisessa suhteessa.
Sain mitä tilasin. En vain edes osannut aavistaa, mitä se tarkoittaa käytännössä, mutta olin valmis tekemään siihen tarvittavan työn.
"Oletko täysin varma, mihin matkalle haluat lähteä?"
"Löytyykö sinusta tarpeeksi voimaa selvittää, mitä rakkaus on?"
Kyselin hieman ehkä oudompia kysymyksiä ensimmäisten viikkojen aikana, kuin normaalisti kysytään. Mutta tiesin, että minulle se Oikea vastaa kyllä.
Tapojeni mukaisesti tähän kohtaan tulisi muutama kirosana, millaisia haasteellisia vuoria olemme yhdessä ylittäneet. Mutta rakkautta meiltä ei koskaan ole puuttunut. Se oli olemassa, ennen kuin edes mielemme ymmärsi sitä.
Meidän tehtävämme on ollut riisua kaikki esteet, jotka ovat estäneet sen ymmärtämisen, mitä rakkaus on. Suhteemme ei alkanut ihastumisen hulluudesta, vaan tunsimme jonkin paljon syvemmän viisauden tunnistaneen omansa. Vaikka persoonamme olivat ihmeissään, niin sisäinen tunne oli rauha, hyväksyntä ja rakkaus. Sisältäni kuului voimakas ääni, "tähän haluan jäädä".
Kyllähän me kompastellaan rakkauden matkalla edelleen, mutta kumpikin tietää, että jälleen on oppia tarjolla, jolloin asiaa sulatellaan, käydään läpi ja kuljetaan eteenpäin -yhdessä.
Olemme yhdessä todenneet, että olemme opetelleet kulkemaan yhdessä matkaa erillisyydestä yhteyteen. Jos syvempi tunneyhteys rakoilee, teemme yhdessä kaikkemme, että se palaa uudistuneena ja raikkaampana takaisin.
Olihan se alkuaikoina jopa hieman outoa rakastaa täydestä sydämestään ihmistä, johon ei liittynyt minkäänlaisia odotuksia, tulevaisuuden haaveita tai täydellisyyden mielikuvia. Näin mieheni sellaisena kuin hän oli ja tunsin rakkaudellista hyväksyntää.
Tänään hän on täysin erilainen, lähempänä omaa aitouttaan kuin vuosia sitten, niin kuin olen minäkin. Rakastan elämän jännittävyyttä ja enää sitä ei tarvitse hakea mistään ulkopuolelta, koska oma parisuhde täyttää sen tarpeen. Koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu ja mitä kivaa toisesta paljastuu tänään. Kuin eläisi aina uudessa suhteessa, uuden kumppanin kanssa!
Valmennan ihmisiä itselleen sopivan parisuhteen äärelle, johon kuuluu myös kumppanin ominaisuuksien tarkentaminen. On hyvä olla tietoinen, mitä haluaa ja mihin itse on valmis, mutta on jossain kohtaa annettava myös elämän näyttää, kuka on sinulle se Oikea.
Kumppanin täydellisyys ei näytä todellista olemustaan heti. Oikean miehen tai Oikean naisen vain tunnistaa, jolloin sitä ei tarvitse kyseenalaistaa.
Kun on tietoinen, millaisen kumppanin ja millaisen suhteen haluaa, on itse tehtävä sisäinen työ haluamansa eteen. Se, millaisista asioista Oikea parisuhde koostuu, on jokaisen henkilökohtainen matka, joka käytännössä luodaan yhdessä kumppanin kanssa ja sinulle se Oikea ihminen haluaa samoja asioita kuin sinäkin.
Oikea ihminen ei ole puolikas osa sinusta tai tee sinusta kokonaisempaa, vaan kahden ihmisen yhteys luo jotain paljon suurempaa. Olen onnellinen, että seurasin omaa intuitiotani, koska ilman sitä en saisi kokea jotain niin suurta kuin Oikea Rakkaus.
Rakkaudella,
Sonja