Some-maailma vilkuttaa itsensä kehittämisen tapahtumia, kursseja, koulutuksia ja valmennuksia, tai ainakin minulla tekee niin. Jokainen näyttö, jonka avaan, vilkuttaa jostain näkökulmasta, joka haluaa auttaa minua olemaan parempi versio itsestäni.
Miksi? Miksi minun pitäisi olla parempi versio itsestäni? Enkö riitä tällaisena kuin olen, tämän näköisenä tai kokoisena? Olen aiemminkin kirjoittanut itsensä kehittämisen ansasta ja maininnut sen mahdollisista sivuilmiöistä.
Positiivinen ajattelu, itsensä kehittäminen, paremman tunteen luominen voidaan monesti ymmärtää myös niin, että juuri tässä hetkessä on jotain pahasti pielessä. Nyt en siis tarkoita, etteikö näistä kursseista ja valmennuksista olisi mitään hyötyä, päinvastoin. Olenhan itsekin valmentaja, käynyt paljon kursseja ja koulutuksia, sekä puhun samoista asioista, opiskellen ikuisesti lisää.
Taitoja voidaan kehittää, uusia asioita oppia ja siten luoda huomisesta parempaa, mutta liian monesti se kuulostaa pikakeinolta päästä jonnekin, jota ei ole mahdollista saavuttaa, ellei ensin pysähdy kuuntelemaan, mitä tällä hetkellä on sanottavana.
Tämä hetki on menneisyyden tulosta ja
vain tästä hetkestä voimme luoda tietoisesti tulevaa.
Se, minkä äärelle pysähtyminen usein unohtuu, ovat asioita, jotka ohjaavat alitajuntaa, omaa käyttäytymistä, omaa reagointitapaa ja itseensä suhtautumista. Vain mielen tasolla asioiden muuttaminen ei vapauta menneisyyden tukoksista, koska ne kulkevat mukana kehon tasolla.
Ihminen on kokonaisuus, olemme mielen, kehon ja hengen kokonaisuus. Vaikka energia-asiat olisivat sinulle huuhaata, niin ne vaikuttavat sinuun joka tapauksessa, uskoit niihin tai et.
Ajatuksia muuttamalla voi muuttaa paljon. Ihan joka hetki se ei kuitenkaan toimi. Onko edes tarkoitus muuttaa omia ajatuksiaan? Mitä jos ensin tiedostaisi omia ajatuksiaan ja lähdettä, josta ne kumpuavat.
Tietoisuus ajatuksista, että ne ovat ajatuksia, lisäävät tietoisuutta.
Voit kyllä muuttaa olotilaasi muuttamalla ajatuksiasi, mutta onko sekään joka hetki tarpeellista? Ajatukset luovat tunnetilasi, mutta välillä niidenkään muuttaminen ei onnistu, eikä tunnetila muutu. Onko kaikki ollutkin sitten turhaa, ellei positiivisuus enää onnistu? Ei.
Olet vain tullut tietoisuuden äärelle, joka tahtoo tulla kuulluksi.
Sitä ei olla kuultu vuosiin, ehkä ei koskaan. Mitä jos siirtyisikin tarkkailijan rooliin ja vain kuuntelisi tarinaa, joka tahtoo tulla esiin, muuttamatta sitä! Voit tunnistaa sen tunnelukoksi, äitisi, isäsi, jonkun muun vanhemman ääneksi, mutta myös viisaammaksi sinuksi, joka kertoo totuutta.
Viisaampi osa meistä näyttäytyy selkeytenä, varmuutena ja hyväntahtoisena voiman tunteena.
Viisaus ei koskaan luo tunnetta, joka pienentää ihmisyyttä,
tai kerro tunteen tulevan jostain toisesta, tai toisen tekemisestä.
Viisaus ei selitä.
Viisautta voi kutsua myös hengeksi, sisäiseksi energiaksi, voimakkaaksi intuitioksi, rakkaudeksi tai läsnäoloksi. Se on olemassa koko ajan, riippumatta siitä, kuunteleeko sitä vai ei.
Ihan jokaisella meillä on sisäinen viisaus, jonka ääni halutaan vaimentaa to do-listoilla, urheilulla, somella, tv:llä, shoppailulla, pikakeinoilla, mutta myös positiivisella ajattelulla, joka siirtää huomion toisaalle. Tietoisuus omasta toiminnasta kääntää huomion omaan hyvinvointiin. Mille asioille tahdon kääntää selkäni, kun toimin näin.
Oma tulokulmani valmennusmaailmaan on ollut kehoterapioiden ja luonnonlääketieteen kautta. Luontaisterapioiden avulla kehoa autetaan kohti itsensä parantamista ja tasapainoa, joka tapahtuu askel askeleelta, luonnollisessa rytmissä. Annetaan keholle mahdollisuus tulla kuulluksi ja tilaa olla ilman ajatuksia. Samassa rytmissä pintaan nousee asioita tiedostettavaksi, jotka ovat olleet kehon tasolla jumissa, jolloin niistä voi vapautua. Kaikki tapahtuu rentouden, hyväksynnän ja antautumisen kautta.
Tullessani mielen maailmaan, kohtasinkin nopeamman tahdin pyrkiä jonnekin, tavoitteita tavoitteiden perään ja ajatuksia muuttamalla haetaan pikakeinoa vapauteen. Vaikka ajatuksen ja mielen tasolla nopeus olisi mahdollista, keho vaatii oman aikansa. Keho on paljon raskaampaa energiaa kuin ajatus, joten välillä on hyvä pysähtyä kunnioittamaan rauhallisuutta ja kuuntelemaan, mitä kehollamme on sanottavaa. Se on varastoinut jokaisen ajatuksen ja tunteen, niin menneisyydessä kuin tänäkin hetkenä.
Ihmisillä on niin paljon tukahdutettuja tunteita, että aika ei riittäisi mihinkään muuhun, jos jokaisen äärelle pysähtyisi niin kauaksi aikaa, että ne varmasti olisivat poissa. Olisi hyvä muuttaa vuorille asumaan luolaan ja eristäytyä muista ihmisistä, ettei enää syntyisi uusia asioita, joiden äärelle tarvisi pysähtyä.
Parisuhteessa, kuin perhe-elämässäkin läsnäolo itselle, mutta myös läheisillemme ohitetaan kaikenlaisilla asioilla, joita "pitää" tehdä. Mitä jos oikeasti voisi jättää tiskit myöhemmäksi, pyykit ripustamatta, pihatyöt, auton pesu, urheilu tai edes kyseenalaistaisi kavereiden kanssa vietettyä aikaa -ellei se vie sinua eteenpäin omassa kasvussasi.
Kollektiivinen tietoisuus-energia on noussut viimeisten vuosikymmenien ajan hurjaa vauhtia ja samat asiat voi oivaltaa ja oppia itsestään paljon nopeammin, kuin ennen. Jos vielä muutama vuosikymmentä sitten näihin samoihin asioihin kului koko ihmisen elämä, niin tänä päivänä samanlaisen ymmärryksen voi kehittää muutamissa vuosissa.
Mitä oppimispolun nopeutumisesta on hyvä tietää?
Pelkkä noususuhdanne ei ole mahdollista. Tulee aikoja, hetkiä, tapahtumia, joissa tietoisuutta koetellaan, arvostellaan, epäillään ja jopa yritetään painaa alas. Tätä tapahtuu ulkopuoleltasi niin kauan, kunnes ymmärrys sisäisesti kyseessä olevasta oppiläksystä muuttuu pysyvästi. Se jälkeen voi olla hetken tasaista, kunnes jälleen teholinkous lähtee käyntiin.
Itsetuntemuksen ja tietoisuuden lisääntyessä voi huomata joutuneensa keskelle pyörremyrskyä, jos yhtäkkiä näkee maailmansa täysin eri näkökulmasta kuin aiemmin. Tämä erilainen näkökulma on erilainen tietoisuus omasta itsestä, jota siis kutsutaan ihmisenä kasvamiseksi, joka ei koskaan tule valmiiksi. Joka mielestäni onkin se paras juttu koko ihmisenä olemisessa!!
On hyvä tarkastella myös omaa suuntaansa, valintojaan ja tekemisiään uudelleen, aina juuri siitä hetkestä, kun niitä katsoo. On hyvä kuunnella kehoa ja tarkentaa myös sen toiveita. Jos kuukausi sitten on halunnut jotain, se voi muuttua hetkessä toisenlaiseksi, kun tietoisuus muuttuu. On siis turha hakata päätään seinään ja kulkea väkisin siihen suuntaan, mitä päätti aiemmin, jos sitä ei tarkastele aika ajoin uudelleen. Me olemme täydellisiä keskeneräisinä ja sen hyväksyminen tekee matkasta vain mielenkiintoisempaa.
Myös parisuhteessa on hyvä pysähtyä ja havannoida itseään, kumppaniaan ja yhdessä luotua suhdetta, koska suhde ei ole muuttumaton, vaan elävä yksikkö. Vuosien jälkeen vierellä oleva ihminenkin on täysin eri, kuin suhteen alkuaikoina. Kumppani voi kyllä näyttää samanlaiselta ja ihminen tuntua omissa rutiineissaan samanlaiselta, mutta sisäisesti olla täysin erilainen.
Lapset ovat aina lapsia, on sanonta joka kertoo monta näkökulmaa. Kyllä, lapsi on aina vanhemman lapsi, mutta on kunnioitettava ihmisen kasvua ja muutettava myös omaa tarinaansa jälkikasvun suuntaan.
Liiankin usein me kannetaan mukanamme vuosia sitten tapahtuneita sanoja ja lauseita, joiden perusteella käyttäydymme edelleen, vaikka läheisemme olisi täysin eri ihminen kuin silloin. Jos näiden pohjalta käyttäytyminen ja reagointi on toistuvaa, se vain kertoo, että asia on edelleen kesken, ei ole vielä antanut anteeksi, eikä myöskään ole huomioinut muuttumista.
Mitä enemmän itseään ymmärtää, sitä
heikommaksi menneisyyden äänet vaimenevat.
Kolikon toisena puolena on, että
sitä syvemmältä tiedostamattomista seuraavat asiat
nousevat pintaan.
Jos on käynyt "pohjalla",
saman verran tilaa itsensä sisällä
vapaassa käytössä on "ylöspäin".
Kokemuksesta myös voin sanoa, että sitä pohjattomammalta tippuminen seuraavilla kerroilla tuntuu, mitä syvemmältä sieltä on oivalluksen ja ymmärryksen helmiä aiemmin löytänyt.
Itsensä kehittäminen on jatkuvaa tilanteiden, tunteiden ja itsensä huomioimista. Omaa matkaansa voi vauhdittaa, mutta ei kiirehtiä. Intohimojensa tunnistaminen ja syventäminen näyttää oikean suunnan ja ilon seuraaminen johdattaa aina askeleen eteenpäin.
Kutsuuko itsensä kehittäminen ja tietoisuuden laajentaminen sinua?
Mistä tunnistaa itselleen sopivan kurssin, koulutuksen, hoitajan ja hoitomuodon, valmennuksen tai valmentajan? Yksinkertaisesti siitä, että se jollain tavalla kolahtaa ja tuntuu itselleen oikealta, se on sisäinen kutsu ottaa askel eteenpäin. Sisäinen, aito kutsu ei aiheuta ajatuksia "sitten olen jotain enemmän". Se voi myös ärsyttää, vihastuttaa tai ihastuttaa, mutta myös naurattaa.
Kunhan se auttaa sinua kohti tasapainoa.
Rakkaudella,
Sonja