Havahdun, että kiljun täyttä huutoa ja sisältäni kumpuaa sanojen muodossa turhautumista, vihaa, pelkoja ja koko kehoni tärisee. Kehossani polttaa, kuin seisoisin tulivuoren kraaterissa ja suustani syöksyy sanoja, kuin tulipalloina ulos pahaa oloa, jostain hyvin syvältä. En enää tunnista edes itseäni, ja tunnen pelkoa tunteen syvyyttä, voimakkuutta ja pohjatonta kauhua kohtaan.
Kun vihdoin rauhoitun, ensimmäinen ajatus on, että olenko tullut hulluksi? Mitä tapahtui? Kuka on nainen, joka on niin kauhuissaan, että voisi pelkällä tunteellaan polttaa tuhkaksi kaiken ympäriltään? Haenko apua itselleni, vai menikö kohtaus jo ohi, oliko se viimeinen vai vasta ensimmäinen?
Tilalle astuu syyllisyys ja häpeä. Häpeän, että en ole täydellinen ja sisälläni on näin valtava voima, jota en ole ennen uskaltanut tunnistaa, saati näyttää kenellekään muille. Tunnen valtavaa syyllisyyttä siitä, että paljastuin miehelleni ja hän näki, etten olekaan täydellinen. Mies, jolle haluaisin olla se täydellinen, Oikea Nainen.
Toivon, että kohtaus olisi ollut unta ja voisin jatkaa päivääni normaalisti. Se ei kuitenkaan ollut unta ja tunnen vain tyhjyyden, hiljaisuuden kaiken häpeän ja syyllisyyden keskellä. Paljastuin ja paljastin itsestäni osan ihmisyyttä, jota on aina aluksi vaikea sietää ja katsoa peiliin, ainakaan rakkaudella. Onneksi ymmärrän kuitenkin aina jälkikäteen, miksi niin aika ajoin tapahtuu.
Itsetuntemus ja tahtotila oman aitouden äärellä elämiselle ei aina ole kaunista, pelkkää harmoniaa ja onnen täyttymystä. Se on yhtä paljon tuskaa, vihaa, pelkoa, syyllisyyttä, surun ja häpeän tuntemista. Mitä enemmän niitä uskaltaa tuntea, sitä laajempi rakkaus on sisällä ja näkyy myös ulospäin. Parhaimmillaan, mutta pahimmillaan se on oman sisäisen helvetin läpikäymistä. Sisällämme on niin valtavat määrät pelolla johdettujen ajatusmallien väärentymiä, etten tiedä riittääkö yksi elämä niiden purkamiseen.
On helppoa haluta olla se upein, menestynein, kaunein, haluttavin ja viisain ihminen. On paljon vaikeampaa olla vain ihminen, hyväksyä oma keskeneräisyytensä ja antautua sisällä uinuvalle valtavalle voimalle. Ei ole helppoa kohdata puolisonsa silmiä, jotka hehkuvat vain rakkautta ja hyväksyntää, vaikka hän on juuri ollut todistamassa, miten rakkaimman ihmisen sisältä löytyy myös tulivuoren kaltainen voima, jolla voisi pahimmassa tapauksessa tuhota kaiken. Kiitos omalle puolisolleni kärsivällisyydestä.
Tunnepurkaukset kertovat naiseuden voimasta,
joka on jokaisen naisen sisällä.
Purkaukset antavat myös selityksen, miksi naisten voimaa on
haluttu tukahduttaa, poistaa historian kirjoituksista,
poltettu roviolla tai haluttu alistaa.
Se on pelottanut ja ahdistanut vallanpitäjiä, joten sille on pitänyt tehdä jotain, että ovat saaneet oman asemansa vakiinnutettua.
Kun olen alkanut saamaan käsitystä, millainen kapasiteetti itseni sisältä löytyy, voin vain kunnioittaa historiamme naisia, jotka ovat kestäneet alistamista, nöyryytystä ja väheksyntää kautta aikojen. He ovat pakon edessä tukahduttaneet sisälleen suuren osan itseään, oman naiseutensa. En tiedä montako vuosisataa tai tuhatta se on vain ollut uinumassa ja odottamassa, milloin naiseuden energia saa tulla näkyväksi ja milloin maailma on valmis sille. Sen esiintulon aika on juuri nyt! Tämä aika on harjoittelua, pienin askelin etenevä prosessi, jossa myös itselläni on kunnia saada olla mukana.
Tämän prosessin keskellä oman itsensä hyväksyntä on välillä todella kovilla. Juuri kun on yhden askeleen päässyt eteenpäin hyvänolon ja rakkauden tunteessa, niin seuraava askel voikin olla tiputus muutaman kilometrin syvyydessä odottavaan varjoon, joka on ikuisuuden odottanut tulla nähdyksi. Joten, jos kohtaat naisia, jotka kertovat olevansa prosessin keskellä, vain halaa ja kerro, että et ole yksin. Lukuisat naiset kautta maailman tekevät vapauttamistyötä itsensä kanssa, joten onneksi tämä tieto edes hieman helpottaa omassa arjessa käytyjä kamppailuja, emme siis ole yksin. Toki tieto ei auta sen hetkistä tunnetta, koska edelleen on arki hoidettavana ja välillä on kohdattava ihmisiäkin, vaikka tekisi mieli pysyä vain peiton alla.
Voisinkin jo sanoa, että tunnen itseni hyvin, koska olen tehnyt tätä työtä itseni kanssa jo niin kauan. Pyh. Luulin jo 10 vuotta sitten käyneeni pohjalla oman pimeyteni kanssa, mutta se olikin ihan lasten leikkiä näihin päiviin verrattuna. Tunnen kyllä siis itseni hyvin, mutta vain mieheni rakkauden avulla olen hypännyt niin syvään kuiluun, että on päiviä, jolloin en näe kuin epätoivoa ja vihaista voimaa, joka purkautuu hallitsemattomasti. Silloin ei feminiinisestä minusta ole kyllä mitään tietoa - ja juuri siksi ne tuleekin päivänvaloon!
Kaikelle ei löydy selitystä, eikä alkusyytä, mistä kaikki epätoivo tai syyllisyys on lähtöisin, enkä enää edes jaksa analysoida mistä se on saanut alkunsa. Kunhan vain antaudun tunteelle, niin olen jälleen hetken kuluttua ehyempi. Suurin feminiininen voima on piilossa kaiken sen sonnan alla, joista on ensin vapauduttava. En tiedä onko siihen suorempaa reittiä, kerro toki jos tiedät, kuulen mielelläni!
Mitä tietoisempi ihminen on, tai mitä "korkeampiin" sfääreihin on kosketuksissa, laajentuminen ei ole vain ylöspäin. Se sama laajentuminen on myös "alaspäin".
Tekemieni valmennusten ja hoitojen kautta olen havainnut selkeän eron, miten miesten ja naisten itsetuntemusprosessit etenevät. Kaikki toki ovat yksilöitä, mutta yleistäen tämä aika on maskuliinisille miehille helpompaa. Koska maskuliinisuus on kautta aikojen ollut vallitsevaa, miehet ovat kuin omalla tontillaan. Heidän tulee oppia, mitä tarkoittaa terve maskuliinisuus ja miten toimia suoraselkäisesti sen pohjalta. Heidän tulee karsia epäterve itsekkyys ja vallanhimo, jolloin väylä feminiiniseen puoleen on automaattisesti helpompaa. Eli yleistäen tasapaino feminiinisen ja maskuliinisen kanssa on miehille astetta helpompaa.
Mutta mitä tulee naisiin, onkin toinen tarina. Meidän on opeteltava kokonaan uudenlainen oleminen. On opeteltava asioita, joita kukaan ei ole opettanut. Miten olla yhtä tunteiden, ajatuksiensa ja kehonsa kanssa. Miten antaa omalle luovuudelle tilaa ja toimia ympäristön kanssa, sanoa ääneen oman totuutensa ja olla omassa voimassaan. Solumme ovat varastoineet aivan toisenlaisen tavan, uskomukset ja ymmärryksen, mitä on olla nainen.
Hyvin monet naiset tunnistavat parisuhteistaan,
työstään ja arjestaan puuttuvan jotain oleellista, mutta tunteelle ei ole sanoja.
Se on täysin uudenlainen tunne, joka voimistuu koko ajan entisestään. Pahoittelut miehille, koska he eivät saa järjellistä vastausta, miksi joku asia ei tuokaan naiselle tyydytystä. Me vasta opettelemme antautumaan sille tuntemattomalle voimalle, joka sisältämme löytyy. Välillä siitä saa hieman selkoa, kunnes uudenlainen syvyys ja voima vie jälleen ennalta tuntemattomaan kerrokseen.
Ihmisen sisällä on äärettömyys, jota ei voi järjellä selittää, eikä ymmärtää. Ihminen voi laajentua energiallaan maailmankaikkeuteen, tuntea oman rajattomuutensa. Ihminen voi myös kokea matkan itsensä sisälle tulivuoren kraateriin, kuulla sanojensa muodostavan tulipalloja ja sukeltaa niin syvälle pimeyteen, että tuntee olevansa itse pimeys. Hämmentävää? Niinhän se on. Minulle tämä maailma on aina ollut enemmän totta, kuin mikään, minkä näen silmilläni. Onko jokaisen tarkoitus käydä itsessään niin syvällä? En tiedä, mutta itseni kohdalla tunnen sen olevan jostain syystä välttämätöntä. Enkä ole ainoa. Siksi teen myös työkseni valmennuksia ja autan muita kohtaamaan oman itsensä, oman totuutensa.
Matka ihmisyyteen ja tietoisuuden tuomista jokaiseen päivään ei ole vain hyvissä fiiliksissä lillumista, meditaatioita, visualisoimista, seremonioita tai leppoisaa positiivisuutta. Jos on tavoite olla oma itsensä ja elää omannäköistä elämää, tulee eteen myös päiviä, jolloin oman itsensä äärettömyys on kohdattava pimeydessä.
Me emme ole vain valoa tai pimeyttä.
Emme ole vain henkiolentoja tai ihmisiä.
Olemme tätä kaikkea.
Vaikka kirjoitan pimeydestä, tarkoitan tässä tekstissä itsessämme vielä tunnistamattomia asioita. Sana pimeys tulkitaan monilla eri tavoilla.
Henkisyydessä naiset puhuvat jumalatar / papitar / kuningatar-energioista, mutta harvemmin puhutaan, mitä itsestään on vapautettava, että sen kaiken energian voi tuoda omaan arkeensa. Kukaan ei voi tässä ajassa vielä sanoa, että on valmis tai valaistunut. Me kuljemme kaikki samaa matkaa, toinen toistemme rinnalla ja toivon mukaan sinunkin vierelläsi on ihmisiä, jotka pitävät kädestäsi kiinni, kun kohtaat omat vastavoimasi. Naiseus on yhteyttä, yhteyden luomista, halua elää jakamisesta joka voimistuu tuntiessaan turvaa.
Rakkaudella,
Sonja
Lue uusin e-kirjani Kohti Oikeaa Parisuhdetta, joka on suunnattu vain naisille.
Kirjoita alennuskenttään OIKEANAINENBLOGI, niin saat e-kirjan 9,90€ hintaan (norm. 13,90€)!