On ihan super pitkä aika, kun olen viimeksi pysähtynyt kirjoittamaan! Elämä on ollut täynnä kaikenlaista puuhaa ja jätin tietoisesti Oikean Naisen työt suurimmakseen sivummalle. Opiskelen tällä hetkellä ammattikorkeakoulussa ja työn puitteissa minua on enimmäkseen näkynyt vain luontaistuotekaupan myyjänä, etten kuormittaisi itseäni aivan liikaa.
Pohdin edellisessä kirjoituksessani (yli vuosi sitten!!) somen vaikuttavuutta ja sitä, etten itse viihdy siellä, joka tietenkin näkyy hiljaisuutena omasta mutta myös Oikean Naisen tekemisistä.
Vietimme mieheni kanssa keväällä ihanan pitkän viikonlopun asuntovaunuillen. Pääsääntöisesti päivämme kuluvat aina matkoilla intensiivisten keskustelujen siivittämänä, koska yksinkertaisesti me rakastamme niitä! Jonkun keskustelun lomassa mieheni tokaisi, että olisiko aika jälleen avata parisuhdeasioita ja palata Oikean Naisen valmennusten ja kirjoitusten pariin. Taitaa mieheni olla vähän mun oma fani.. Joten ei muuta kuin kone auki ja kirjoittamaan!
Yksi keskustelujemme aihe oli seksuaalisuus ja mieheni kysyi, miksi on niin yleistä että seurustelun alkuaikoina intiimiä yhteyttä on enemmän ja vuosien kuluessa varsinkin naisen halut vähenee. Loistava ja samalla erittäin laaja kysymys. Kirjoitanpa hieman aiheesta, mutta vain kevyellä pintaraapaisulla..
Usein kesän kynnyksellä nousee monelle sinkulle syvä toive, että se Oikea löytyisi kesän aikana. Valon aika luo ihmisille toivoa, keho avautuu uudelle ja annamme joko tietoisesti tai tiedostamattamme elämälle mahdollisuuden näyttää rakkauden mahdollisuuden. Valon määrän väheneminen syksyllä tuo monilla kaipauksen rauhallisempaan läsnäoloon kumppanin kainalossa. On sitten vuodenaika mikä tahansa, rakastuminen on ihanaa! Samalla uuteen ihmiseen tutustuminen on myös rankkaa, ihan fysiologisestikin.
Kun olemme sydän auki ja valmiina kaikkeen ihanaan, siinä livahtaa helposti myös ne kuuluisat vaaleanpunaiset lasit silmille. Eli syntyy illuusio toisen ihanuudesta ja omien toiveidemme täyttymisestä. Siis omien toiveiden, jotka eivät välttämättä liity millään tavalla siihen ihmiseen, jota niiden vaaleanpunaisten lasien takaa katsomme.
Suhteen alussa naisella feminiininen puoli on usein voimakkaammin esillä, jolloin myös kehomme on auki ja rento vuodenajasta huolimatta. Eli nainen on vastaanottavainen ja mies näyttää haluavansa täyttää kaikki naisen unelmat ja toiveet. Kun aika kuluu ja tunteet alkavat muuttumaan tasaisemmaksi, varmaan tuttua? Ja näin kuuluukin olla, koska jos olisimme vain liimaantuneina kumppaniimme, niin jäisi työt ja muut asia hoitamatta. Siinä samalla myös omat käsittelemättömät asiat nostavat päätään ja nehän näkyy tietenkin kumppanin olemuksessa, koska niin se vain menee. Mutta mitä tulee naisen seksuaalisuuteen, vastaanottavuus on yksi avainsana...
Oma itsetuntemusmatkani on alkanut hakiessani apua seksuaaliseen haluttomuuteen, joten asiasta on hyvinkin omakohtaista kokemusta. Koin, että minussa on jotain vikaa, koska en halunnut kumppaniani ja etsin apua sitä löytämättä.
Jos ajatellaan mitä eroa on kehollisella tuntemuksella alkuhuuman ihanuudesta siihen, kun nainen kokee arjessa vastuuta ensin töissä, myöhemmin kotona kodista ja lapsista, harrastuksista, ystävistä ja ehkä myös miehestä? Onko nainen silloin rento ja avoin, yhteydessä kehoonsa ja omiin tarpeisiinsa? Ei. Näinhän ei tietenkään tarvitse olla, valitettavan usein kuitenkin vuorokauden tunnit menee juuri niin.
Myös itse parisuhde vaikuttaa erittäin paljon. Minulla oli nuorena erittäin huono itsetunto ja itseluottamus, itsetuntemuskin oli miinuksen puolella, kun painiskelin tämän haasteen kanssa. En kokenut olevani hyväksytty turvallisuudesta puhumattakaan ja laskin aina päiviä, jolloin "pitää antaa", ettei synny isompaa riitaa. Samalla annoin kohdella itseäni huonosti ja seksuaalisuus lukittui entisestään. Parisuhteeni oli erittäin toksinen, koska en tiennyt omia rajojani enkä tarpeitani.
Suurin ero kehon ja alitajunnan tasolla alkuhuumaan on se, että suhteen alussa nainen kokee olevansa turvassa ja huolehdittu (vaikkakin se olisikin illuusiota). Eli vastuu tuntuu kevyemmältä ja huolet pienemmiltä, on ihailtu ja kannateltu.
Jos nainen toimii yleisesti päivät maskuliinisella puolellaan,
nainen tarvitsee turvallisuutta, vapautta ja aikaa laskeutua feminiiniselle puolelleen.
Jos mies vielä haluaa kiirehtiä sänkyyn ja tekee sen pohjimmiltaan vain omien tarpeiden tyydyttämiseksi, nainen ei sisimmässään koe turvallisuutta, jolloin siis täysi antautuminen nautinnolle puuttuu tai jää erittäin pinnalliseksi -myös miehelle. Näin ei siis tapahdu vastaanottamisen ja antamisen dynamiikkaa. Ja vastoin yleistä uskomusta, nainen on se vastaanottava ja mies antava osapuoli, eikä toistepäin.
Tarvitseeko naisen sitten toimia kaikki päivät maskuliinisella puolellaan? Ei tarvitse. Yhteiskuntamme vain ohjaa toimintaamme vastoin luonnollista sykliämme. Pitkin päivää on hyvä pysähtyä hengittämään ja tauottamaan tekemistään, koska se lisää tasapainoa. Maskuliinisuus korostuu erityisesti myös silloin, kun ei ole tietoinen omasta toiminnastaan ja eikä koe yhteyttä omaan kehoonsa. Tässäkin kumppani voi auttaa esimerkiksi halauksilla ja muilla rakkaudenosoituksilla, jotka luovat turvallisuuden tunnetta.
Parisuhteessa kierre voi olla valmis, jos mies ei ymmärrä miksi nainen ei halua rakastella yhtä usein kuin suhteen alussa, on asiasta vihainen ja tuohtunut. Miehen tunnepurkaus taas lisää alitajuisestikin naisen kehon sulkeutumista. Enkä usko olevani ainoa, jonka suhteissa on syntynyt riitoja siitä, että miksei rakastelukertoja voisi olla useammin. Toksinen maskuliinisuus on ottamista, dominointia ja vaativaa, jolta meidän oma pyhä maskuliinisuutemme haluaa suojella ja pitää feminiinisen puolemme turvassa. Tämä suojelu on hyvin automaattista ja hienojakoista, mutta nopeaa toimintaa. Yhtä hienojakoista ja herkkää on myös sen avautuminen, joka tarvitsee enemmän aikaa.
Naisen keho on uskomattoman kaunis ja pyhä niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Kehon toiminnot kaikkine sykleineen ja hormonitoimintoineen kaipaa arvostusta, vaalimista ja hellyyttä, varsinkin naiselta itseltään. Vain siten matka intiimiyden kauneuteen ja tasapainoisuuteen voi alkaa, joka on äärettömän kiehtovaa. Ja mikä parasta, nautinto lisääntyy päivä päivältä!
Voiko asialle siis kumppanin kanssa tehdä mitään? Tietenkin voi. Itsetuntemuksen ja kehotietoisuuden lisäämisellä, niinkuin aina. Ymmärrän senkin, että jos itse onkin tietoinen, on tehnyt jo paljon itsensä kanssa ja tämä tuntuu siitä huolimatta toistuvan, koska suhteen toinen osapuoli ei tiedosta syytä. Kyllä, se voi olla turhauttavaa.
Tarvitaan siis yhteistä aikaa, tiedostamista, keskustelua, luottamusta ja rakkautta. Sinäkin pystyt siihen, jos minäkin olen pystynyt! Tutuista kaavoista poisoppiminen ei ole helppoa, joten tarvitaan myös isompi ripaus kärsivällisyyttä. Jälleen kerran korostan (kyllä, tiedän että se on välillä ärsyttävää), että tie miehen kasvuun lähtee naisen sisäisestä työstä.
Talven kynnyksellä oleminen onkin parasta aikaa lähteä sisäiselle kasvumatkalle itsetuntemuksen lisäämiseksi, vaikka sitten minun kanssani!
Jos haluat löytää uuden rakkauden ja olet valmis kohtaamaan sen Oikean? Jos, niin luethan vielä hetken!
Tänä syksynä olen jälleen palannut valmennusten pariin ja saanut todistaa upeita oivalluksia ja ahaa-elämyksiä mitä upeampien naisten kanssa!
Nyt on siis mahdollisuus suosittuun Oikea Parisuhde -valmennukseen henkilökohtaisena valmennuksena!
Oikea Parisuhde -verkkovalmennus on saanut paljon kiitosta sen syvällisyyden ja oivalluttavan kokemuksen vuoksi, joka triplautuu henkilökohtaisissa tapaamisissa!
Rakkaudella,
Sonja