Jos minulla olisi vain yksi rukous, se menisi näin: Luojani, säästä minut janoamasta kenenkään toisen hyväksyntää, arvostusta ja rakkautta. -Byron Katie.
Tämä kaunis rukous herättää vuosienkin jälkeen paljon suuremman totuuden äärelle, kuin yksikään median kautta tuleva sanoma.
Viestintäkanavat tulvivat toinen toistaan parempia versioita totuudesta. Vastakkainasettelua, taisteluja ja mielipiteitä. Mikä on oikein ja mitä sinun tulee uskoa ja tehdä. Minun versioni on parempi kuin sinun. Minun päätökseni on parempi kuin sinun. Älä vain tee sitä tai tätä. Sinun tulee tehdä näin, tai tapahtuu jotain.. Sinun tulee käyttää maskia / minä en ainakaan käytä. Tietenkin otat rokotuksen / minä en ainakaan ota.
Joka päivä tapahtuu suurempien massojen ansiosta toisen ihmisen leimaamista, arvostelua ja tuomitsemista. Mitä enemmän toinen laittaa vastaan, sitä suuremmat panokset ja aseet taistelussa löytyvät. Myönnän itsekin naureskelleeni näille asioille ja tuominneeni monia mielipiteitä.
Missä on tasapaino, rauhasta käsin maailman katsominen? Mikä minä tai sinä olemme sanomaan mikä on oikein tai väärin? Voimme tehdä sen vain itsessämme, kuunnella omaa hiljaista ja rauhallista sydämen ääntä. Olemme sitten henkilökohtaisesti mitä mieltä tahansa, mitä jos rauhallinen sointu sisällämme vain pyrkiikin olemaan ottamatta mihinkään kantaa. En tiedä, onko sekin väärin vai oikein.
Tämän hetkinen tilanne koskettaa ihan jokaista ihmistä. Toiset ovat enemmän peloissaan, jotkut kauhuissaan, varuillaan ja toiset eivät niinkään. Uskon, että monet tuntevat hyökkäämisen, julistamisen ja "herättelyn" olevan osa heidän suurempaa suunnitelmaansa, enkä ota siihen kantaa. Uskon, että jokainen toimii kuten kokevat parhaansa. On sitten oma totuus mikä tahansa. Onneksi meillä kaikista rajoituksista tai rajoituspyrkimyksistä huolimatta säilyy aina henkilökohtainen valinnanvapaus. Jokaisena hetkenä voi tehdä valinnan, mikä palvelee parhaiten juuri sitä hetkeä. Jokaisella on myös oikeus omaan mielipiteeseensä, tuo sen sitten julki tai ei.
Olen koko ikäni tottunut olemaan "erilainen", niinkuin moni tämän kirjoituksenkin lukijoista, koska en usko tämän osuvan muiden silmiin. Vuosikausia jaksoin valistaa ihmisiä omalla totuudellani sairauksien ja hyvinvoinnin edistämisen puolesta. Koin olevani oikeassa ja muiden olevan väärässä, koska olin kouluttautunut, tutkinut, kyseenalaistanut muita keinoja ja todennut "omien keinojen" toimivan, niin itseni, perheeni kuin asiakkaittenikin kanssa.
Lopulta huomasin sen vievän vain enemmän omaa energiaani, koska ihminen kuulee vasta, kun on valmis kuulemaan. Antauduin ja valitsin kertoa asioista vain, jos minulta pyydetään apua tai kysytään opastusta. Kukaan ei halua neuvoja eikä edes kuule eriäviä mielipiteitä, ellei siihen ole "virittäytynyt" . Niinhän markkinointikin toimii, yrittäen etsiä keinot saada ihmiset huomaamaan mainoksen, löytämällä oikeaa kohderyhmää puhuttelevat sanat, värit ja videot.
En väitä tietäväni, mikä on oikein tai väärin. Koen, ettei minulla ole sellaista oikeutta toisen ihmisen elämään. Onneksi valmentajana toimiminen on opastanut hyväksynnän, kuuntelun ja suhtautumalla mielenkiinnolla toisen ihmisen äärelle. Minä en voi tietää, mikä kenellekin on parasta. Voin vain tehdä parhaani oman elämäni valintojen suhteen ja kysyä apua, ellen itse osaa.
Omien lasteni kannalta teen päätökset siihen asti, mihin minulla on lailliset oikeudet ja teinkin heidän vauva-aikana ja varhaislapsuudessa monessa asiassa päinvastoin, mitä "asiantuntijat" neuvoivat, koska tunsin sen olevan oikein. Lapsilleni olen myös moneen asiaan sanonut, että kukin tuntee ja tekee, mikä on sydämessään itselle oikein. Se harvoin on se, mitä mielipiteitä mieli syöttää. Toivon tämän opastuksen synnyttävän heille oman polkunsa eväät.
On valitettavaa, miten paljon oman mielipiteen ja omien oikeuksien puolesta sanominen vaatii rohkeutta ja energiaa. Se on astumista esille ja asettumista tuomittavaksi ja arvosteltavaksi, varsinkin jos on eri mieltä kuin olisi "sallittua". Mielipiteitä on vain yhtä paljon kuin on ihmisiä, koska kirjaimellisesti ne tulevat mielestä -jotka siis perustuvat menneisyyteen tai tulevaisuuden toiveisiin. Mielipide on vain mielipide.
Tällä hetkellä on käynnissä valtataistelu, joka on näkyvissä jokaisen ihmisen edessä. Se on silti ollut olemassa niin kauan kuin minä tiedän, se on vain nyt tullut pinnan alta esiin ja aseet ovat paljon suuremmat ja näkyvämmät kuin aiemmin ja koskettavat jokaista ihmistä.
Koen, että sotia on olemassa niin kauan, kuin on olemassa yksikin sotilas. Suurin sotatila on käynnissä oman päämme sisällä, jonka kautta yritämme valistaa toisia olemaan samaa mieltä, että olisimme turvassa ja hyväksyttyjä, rakkauden arvoisia ja siten oikeuttaisimme oman sotamme.
Itsensä rakastamisen opettelun tiellä moniin ihmissuhteisiin tulee säröjä, tai voivat jäädä pitkäksikin aikaa tauolle, koska tietoisuuden kasvaessa puheenaiheet ja kiinnostuksen kohteet vaihtuvat. Toisin sanoen, sisäinen totuus muuttuu. Se muuttaa huomion suuntaamista erilaisiin asioihin ja näkökulma avartuu, kyseenalaistaen vanhan totutun totuuden. On siis olemassa samanaikaisesti monta totuutta, myös yksittäisen ihmisen sisällä. Vain rauhallinen ja lempeä sydämen ääni ohjaa henkilökohtaisesti oikeaan suuntaan. Se mikä minulla on oikea suunta, on sinulla erilainen.
On sitten mielipide mitä tahansa, jonka haluaa tuoda esille, lopulta se on syntynyt egon pelosta ja saa mielen kautta muodon ajatuksissa, joka johtaa toimintaan. Toiset haluavat vältellä, kuunnella muiden totuutta ja toiset haluavat julistaa, on se sitten oma tai muiden. Mikä se totuus kenellekin on. Ja toki kuvastaa tämäkin kirjoitus omaa mielipidettäni.
En tiedä mikä tässä hetkessä on oikeaa tai väärää tietoa. Ja onko edes oikein olla sanomatta omaa totuuttaan ja tietoaan ääneen.
Jokainen tässäkin hetkessä on kuitenkin ihminen, joka sydämessään haluaa vain rauhaa -ihan jokainen. Mieli voi tempoa suurtakin sotaa suuntaan tai toiseen ja saada käyttäytymään ihan kummallisilla tavoilla.
Sydämen rauhasta käsin toiminta on selkeää, vakaata ja hyväksyvää. Näitä aikoja on ennustettu vuosikymmenet, ellei vuosisatoja ja on jokaisen ihmisen omalla vastuulla huolehtia sydämensä rauhasta ja tasapainosta. Mielipiteestä huolimatta.
Hyväksyvää ja rakkaudentäyteistä vuotta 2021.
Rakkaudella,
Sonja