Oletko joskus ajatellut, että olisi ihana löytää täydellinen puoliso? Oletko koskaan ajatellut, millainen se täydellinen puoliso on? Tai tuo nykyinen puolisoni on lähes täydellinen, mutta..
Adjektiivit ovat aina yksilöllisiä, kuitenkaan harvoin täydellisestä kumppanista ajatellaan, että onneksi hän on / olisipa hän laiska, välinpitämätön, sulkeutunut, ilkeä tai aggressiivinen.
Sana täydellinen on itsessään jo täydellinen. Se ei sisällä sanaa mutta. Täydellisyys on aina olemassa, jokaisena hetkenä.
Se mitä tarkoitan sanalla täydellinen, sisältää myös epätäydellisen. Ihminen on aina sisimmältään täydellinen, vaikka teot kertovat muuta. Epätäydelliset teot ovat kypsymättömyyttä ja ymmärtämättömyyttä. Ihminen on aina siinä vaiheessa omaa kasvuaan kuin juuri sillä hetkellä on.
Mitä mieltä olet, onko parisuhteessa kyse vain sinun tarpeidesi ja haaveidesi täyttämisestä, olkoon ne mitä vain? Kun asiaa kysyy näin, niin tuskin vastaat että tietenkin. Sehän olisi itsekästä, eikö vain? Hyvin usein meistä tulee kuitenkin pieniä lapsia, jotka kiukuttelevat karkkipussin jäämistä kauppaan.
Jos pysähdyt hetkeksi asian äärelle ja kuuntelet itseäsi..
Haluatko täydellisen puolison?
Usein mieli/ego alkaa tässä vaiheessa tarjoamaan vähemmän täydellistä tilalle. "En ansaitse täydellistä", "Ei sellaista olekaan -varsinkaan minulle", "Höpöhöpö, kukaan ei ole täydellinen".
Näiden ajatuksien on tarkoitus harhauttaa sinut pysymään omassa kasvussasi paikoillasi!
Jokainen ihminen on täydellinen, sellaisenaan kuin on. Niinkuin sinäkin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikkea tarvitsee hyväksyä ja jokainen kumppaniehdokas olisi sinulle juuri täydellinen. Tai on kyllä, juuri siihen hetkeen. Täydellisyys on aina olemassa, vaikka välillä tuntuu kipeältä.
Kirjoitin aiemmin kaksoisliekkisuhteesta. Sen lumoava vaikutus oman ymmärrykseni mukaan kiteytyy juuri täydellisyydestä haaveiluun.
Me liian usein keskitymme siihen, mitä itse haluamme ja mitä toinen voi tarjota. Jos toinen ei käyttäydy juuri siten kuin haluaisimme tai tarpeemme eivät täyty toisen täyttämänä, tulee se mutta! Mutta-sana aiheuttaa katkeruutta, kyynisyyttä, syyttämistä ja syyllistymistä -meissä itsessämme ja unohdamme toisen ihmisen arvokkaana yksilönä! Kumppani on (mielestämme) silloin täydellinen, kun hän toteuttaa kaikki toiveemme eikä varsinkaan painele niitä punaisia nappuloita.
Ihmissuhteet peilaavat meille, mitä itsestään tulee ymmärtää ja oppia.
Jos toinen tuntuu hankalalta, niin onko se totta? Onko tosiaan kyse siitä toisesta ihmisestä?
Mitä jos onkin niin, että se toinen ihminen on hankala siksi, että sinä oppisit jotain?
Palataan sanaan täydellinen. Täydellinen tarkoittaa sitä, että elämä tarjoilee tarjottimella toisen ihmisen muodossa sinulle kaiken, mitä et ole vielä itsessäsi kohdannut.
Voit vastaanottaa kauneutta ja hyvyyttä vastaan vain yhtä paljon,
kuin tunnet kauneutta ja hyvyyttä itsessäsi.
Täytyykö sinun olla täydellinen, että voit elää parhaassa mahdollisessa suhteessa? Ei ja kyllä.
Kyse on itsensä rakastamisesta
(tiedostaa oma täydellisyys epätäydellisyyksineen),
oman tietoisuuden laajentamisesta
(ajatuksien, tunteiden ja sisäisen rauhan laskeutumisesta) ja
suhtautumisesta elämään oppimatkana
(mitä voin itsestäni oppia).
Me keskitymme aivan liikaa ja turhaan, millainen toisen ihmisen tulisi olla. On haaveissasi sitten uuden puolison löytyminen tai nykyisen suhteen muuttuminen paremmaksi, kysy itseltäsi millainen puoliso minä itse olen / tulen olemaan? Millaisen puolison minusta saa, mitä voin antaa ja tarjota toiselle?
Oletko valmis oppimaan itsestäsi, rakastamaan itseäsi niin paljon, että voit rakastaa toista yhtä paljon? Oletko valmis näkemään hänet täydellisenä puolisona?
Täydellisen ihanaa kevättä!
Rakkaudella,
Sonja
