Elämä tuntuu välillä heittelevän jäisiä lumipalloja päin kasvoja, vain herättääkseen unesta, johon sillä kertaa on nukahtanut. Onneksi on hetkiä ja ajanjaksoja, jolloin on tyyntä ja kirkasta. Ihmisenä kasvaminen on aina uuteen elämään heräämistä, uudelleen syntymistä.
Mitä suurempi oivallus, sitä suurempi ero siihen uneen,
jota näki juuri ennen heräämistä.
Muistan 10 vuotta sitten ajatelleeni, että vielä kun tämän ja tämän asian itsestäni ymmärrän, niin olen viisas ja saavuttanut itseni tuntemisen ja oman elämäni mysteerin. En olisi voinut enempää olla väärässä! Ja onneksi luovuin itseni tuntemisessa koko ”sitten kun –ajatuksesta”.
Olen valinnut omalle matkalleni intohimoksi suurimman mysteerin minkä tiedän, selvittää kuka minä itse olen ja keino selvitä siitä ihmissuhdekiemuroiden viidakossa.
Kuka minä olen aidoimmillani ja miten voin ilmentää maailmalle oman lahjani, syyn miksi juuri minä olen syntynyt. En ole valinnut itselleni helpointa reittiä rakkauselämään, vaan joutunut kompastelemaan oikein urakalla.
Harva meistä on saanut kasvaa ympäristössä, joka on ollut täynnä hyväksyvää, ehdotonta rakkautta. Harva meistä on kokenut saavansa olla juuri sellainen kuin itse on, ilman mitään odotuksia, ehdollistamisia tai hylätyksi tulemisia. Harva meistä on elänyt turvallisessa, lempeässä suojassa ja kokenut olevansa rakastettu vain ja ainoastaan siksi, että on olemassa. Toki näitäkin kokemuksia monilta löytyy, kuitenkin enimmäkseen meitä ohjaavat syvällä olevat haavat, enemmän kuin edes ymmärrämme. Olemme oppineet miellyttämään, manipuloimaan, selviytymään, suorittamaan, välttelemään, uhmaamaan, kapinoimaan, pakenemaan, vaikenemaan jne. Kaikki omalla tavallaan ja vielä erilaisissa tilanteissa. Mitä enemmän itseään tuntee, tiedostaa omaa käyttäytymistään ja haluaa kulkea kohti aitoa itseään, sitä mielenkiintoisemmaksi oman elämänsä näytelmä muodostuu.
Jokaisella on syvä kaipuu tulla rakastetuksi, hyväksytyksi ja tuntea olevansa turvassa. On sitten minkä ikäinen tahansa, kaipaamme elämäämme rakkautta. Jokainen pelon tunne herättää sisällämme kysymyksen, jäänkö ilman rakkautta. En tarkoita tässä kohtaa vain parisuhderakkautta, vaan jokaista ihmissuhdetta, lapsia, vanhempia, ystäviä, työtovereita jne.
Täydellinen suunnitelma elämän teatteriin, jossa jokainen on oman elämänsä pääosassa. Kenet sitten päivittäin omassa elämässä kohtaatkin, on täydellinen näyttelijä juuri sinun näytelmässäsi. Näytelmän tunnelma vaihtuu, kun yksi näytös on päättynyt. Monesti elämme saman näytelmän monta kertaa, hieman erilaisella lavastuksella ja eri näyttelijöiden kanssa, että jonain aamuna heräisimme tekemään käsikirjoitukseen muutoksen.
Kirjoitin omaan elämäni näytelmään lukuisia ihmissuhteita, draamaa, tuskaa ja kyyneleitä. Kirjoitin vastanäyttelijöiksi kattavan valikoiman ihmisiä, jotka näyttivät minusta jokaisen kohdan, mitä itsessäni en rakastanut, enkä edelleenkään pääse helpolla. Mitä enemmän kapinoin sitä vastaan, sitä kovemman peilin sain eteeni ja oli pakko vain luovuttaa ja nöyrtyä oman elämäni edessä.
Samassa huomasinkin eläväni helpompaa elämää. En tarkoita, että helppoa, vaan helpompaa. Jokainen kerta, kun tiedostaa itsestään jotain, vapaus lisääntyy.
Päivä, jolloin syntyy uudelleen, on aina tänään. Vain tänään on mahdollisuus vaikuttaa elämäänsä. Jos tahdon rakkautta, on tahdottava sitä, rakastettava ja otettava rakkautta vastaan. Tänään aion kirjoittaa itselleni lisää itseni rakastamista.
Rakkaudella,
Sonja