Naiseus ja feminiininen energia on kollektiivisesti nousemassa hyvin voimakkaana, on sitä tuntenut itsessään tai ei. Nyt ei puhuta enää niinkään siitä, että pitää saada olla tasa-arvoisia ja saada samanlainen kohtelu kuin miehille. Siitä tietenkin voidaan olla montaa eri mieltä ja varsinkin ympäri maailman on paljon vielä ala-arvoisesti kohdeltuja naisia.
Kirjoitan sisällä olevasta feminiinisestä energiasta, joka tahtoo tulla nähdyksi ja enemmänkin mitä se tarkoittaa parisuhteessa. Se tahtoo tulla sisältä ulos, eli tulla näkyväksi jokapäiväisessä elämässämme. Oman kokemukseni pohjalta, sekä havaintoni ympäristöstä on, että maskuliininen puskemisenergia tuntuu todella pahalta. Se ei ole minua, eikä varsinkaan sitä, miten haluan elämääni elää. Ymmärrän, että maskuliininen malli on vielä vallitseva toimintatapa ja monet voivat jo senkin takia pahoin. Lukuisten naisten tarinat loppuunpalamisesta, onnettomista parisuhteista ja työpahoinvoinnista kertovat, miten kipeästi kaipaamme muutosta. Ei vain ole yleisesti ymmärrystä, että millaisesta muutoksesta on kyse.
Mitä on olla nainen tämän päivän maailmassa?
Onko tarkoitettu, että se tarkoittaa oman voiman loppuunpalamista? Vuosikymmenien ajan, mitä olen itsetuntemuksen matkaa tehnyt, sitä useammin olen löytänyt itseni tilanteista, joissa vain annan itsestäni ja uhraan itseni tai annan aikaani ja osaamistani, yhteisen hyvän vuoksi - saamatta siitä itselleni kuuluvaa palkkiota. On sitten ollut kyse työyhteisöistä, ihmissuhteista ja varsinkin parisuhteista.
Olen voimakas, itseriittoinen, vahva nainen, joka ei ole halunnut pitää itsestään meteliä. Se on johtanut turhautumiin, aggressioihin ja sillä seurauksella, että olen lopulta kiljunut pahan oloni ulos, väärille kohteille ja väärissä tilanteissa. Olen kuluttanut itseni loppuun antamisella, kiltteydellä ja peittänyt sen vahvan ulkokuoreni taakse. Keräillyt hetken itseäni, kunnes jälleen olen antanut muille itsestäni, joko tehden jotain palveluksia tai vain vaikka kuunnellen ja olemalla toiselle läsnä. Koska toisille läsnä oleminen on paljon helpompaa ja tutumpaa kuin olla itselleni läsnä. Tuntuuko tutulta?
Olen ollut huono pitämään rajoistani huolta ja vaikka miten asian olen tiedostanut, niin silti lipsunut niistä, vain siksi, että olen nauttinut siitä mitä teen. Antamisesta on tullut myös itselle hyvä olo, aina tiettyyn pisteeseen saakka. Suuri oppiläksy onkin ollut oppia oikeissa kohdissa sanomaan ei. En ole luonteeltani palvelija-tyyppinen, mutta silloin kun kyseessä on ollut rakastamani ihminen, tai asia minkä tekemisestä nautin, rajat ovat olleetkin todella häilyviä. En ole tahtonut olla ilkeä tai kylmä, olen halunnut kuitenkin miellyttää muita ja tehnyt paljon asioita, vaikka siihen ei olisikaan ollut itselläni voimavaroja tai aikaa.
Olen ollut erittäin taitava venyttämään omia rajojani sen perusteella,
että "sitten joskus" on minun vuoroni.
Palatakseni naiseuden energiaan, meidät on opetettu tulemaan hyväksytyiksi ja rakastetuiksi vain sen kautta, mitä teemme, eikä sen kautta mitä olemme ihmisenä. Jokaisen sisällä oleva pieni tyttö tai poika huutaa kuitenkin arvostusta siitä, että olemme hyviä, vaikka emme tekisikään aina palveluksia toisen hyväksi. Sisäinen toive tulla hyväksytyksi saa meidät aikuisena käyttäytymään aika hulluillakin tavoilla ja lapsuuden haavat esiin, jolloin toistamme omaa tarpeellisuuttamme uudelleen ja uudelleen -saamatta sille täyttymystä.
Suurin kompastuskiveni on ollut piiloutua vahvan ulkokuoren taakse ja nuolla omat haavani, kunnes taas olen lähtenyt antamaan itsestäni muille. Koska sisälläni oleva pienen tytön haava on ollut niin syvä, niin olen unohtanut ottaa vastaan, vaikka minulle olisi tarjottu mitä. Rakkautta, hyväksyntää, apua, palveluksia ym. Olen peitonnut ne vähättelyllä, että en tarvitse mitään, minä pärjään kyllä. En ole ottanut vastaan, koska ne eivät olekaan tulleet minulle sellaisessa paketissa, kuten itse olisin niiden toivonut tulevan.
Lopulta sellaista ei ole olemassakaan. Hyväksyntää ja rakkautta sellaisessa muodossa, mitä lapsena olisin odottanut, ei ole tulossa mistään muualta, kuin itseltäni. Silloin kun huolehdin itsestäni, omista rajoistani ja voimavaroistani, sisällä oleva pieni tyttö on hiljaa ja tyytyväinen. Minun tehtäväni on täyttää itsessäni oleva rakkauden ja hyväksynnän puute, ei kenenkään toisen. Vaikka miten haluaisi huutaa tulleensa hyväksikäytetyksi ja väärin ymmärretyksi, kukaan ei kuule, koska ainoa, jonka tarvitsee olla kuulolla, olen minä itse.
Mitä selkeämmin tiedostan itseni ja tunnustan itselleni, että minussa on todellista, sisäistä voimaa, sitä paremmin minä voin. Ja sitä paremmin ja aidommin annan myös muille. Maskuliinisessa pitää ja pakko –maailmassa pärjää parhaiten naisena, kun seisoo omilla jaloillaan, eikä anna tuulen heiluttaa suurimmassakaan myrskyssä.
Meissä jokaisessa on nämä molemmat puolet ja niiden ollessa tasapainossa, olemme itsetietoisia ja
hetkessä läsnä olevia tarkkailijoita omassa elämässämme.
Epäterve feminiininen antaa voimansa muille ja koittaa saada asioita tapahtumaan ulkopuolelta käsin, lopulta jääden yksin käpertymään.
Epäterve maskuliininen aiheuttaa stressiä, ylianalysointia, kiireen ja suorittamisen tunteen, joka kuluttaa valtavasti energiaa.
"Naiseus ja feminiininen energia on voimaa, rauhaa ja selkeyttä.
Aito maskuliininen energia on suojelevaa, johdonmukaista, kaikki osapuolet huomioon ottaen, selkeää toimintaa."
Vaikka olisit tietoinen itsessäsi olevista maskuliinisista ja feminiinistä energioista, niin oleellista on tiedostaa miten ne näkyvät omassa käyttäytymisessä, joko epäterveellä tai terveellä tavalla.
En ole psykologian asiantuntija tai edes osaa täysin selittää aukottomasti auki mitä nämä energiat meissä ovat. Olen todennut ne oman kokemuksieni ja oman itsetuntemukseni kautta, liittäen ne kehollisuuteen ja siihen, miten ajatuksemme toimii.
Parisuhteessa tämä kaikki muutos voi aiheuttaa hämmennystä ja jopa sisäistä kaaosta. Miten voi sulauttaa kaiken vanhan ja uuden siten, että voi antautua voimalle, joka tahtoo vain rakastaa.
Parisuhteen tehtävä on näyttää kaikki kohdat sinussa, joita et vielä itsessäsi rakasta, että tuntisit olevan enemmän oma itsesi, ehyempi, kaiken rakkauden arvoinen.
Rakkaudessa ja parisuhteessa muurit voivat kolista todella pahasti yhteen, mutta sen tarkoitus on myös lisätä sisäistä rakkautta itseään ja toista kohtaan. Suhde voi olla niin eheyttävää, että se täyttää koko oman maailman.
Rakkaudella,
Sonja