Tämä vuosi on tuntunut itselleni pidemmältä kuin yksi vuosi. Näin kun uuden vuoden kynnyksellä kääntyy katsomaan taaksepäin, tuntuu että tästä vuodesta olisi jo itsessään kirja kirjoitettavana. Ei niinkään suurta draaman kaarta, vaan irtipäästämistä, uuden luomista, jälleen irtipäästämistä, suuria oivalluksia, helpotusta, uudenlaisen rauhan löytämistä ja tasapainottelua.
Keväällä tein päätöksen lähteä suuremmasta tiimistä, joka oli kietoutunut vuosien ajan ystävyydeksi ja työntekemisen turvaverkoksi. Päätös aiheutti luopumisen ja helpotuksen tunteita. Vuosia jatkunut illuusion verho alkoi avautua ja näin yhtäkkiä selkeämmin aiemmat toimintatapani, joka ei ole ollut helppoa katsottavaa. Olin mennyt eteenpäin maskuliinisella voimallani aivan liian pitkään, aina optimistisesti uskoen helpotuksen olevan käsillä, että jonain päivänä toisin feminiinisen puoleni enemmän esiin. Sitä päivää ei tullut. Olin taas kompastunut "sitten kun" -ajatteluun.
Naiseuden ja oman sisäisen voiman esiin tuominen on tänä vuonna ollut henkilökohtaisesti enemmän esillä kuin aiemmin, joka on tuonut eteeni valtaisan peilin maskuliinisen ja feminiinisen energian tasapainon merkityksestä. Vaikkakin suorittamiseni oli ottanut suuren harppauksen pehmeämpään suuntaan, silti se vaati lisää sisäistä tutkiskelua ja luopumista vanhasta toimintamallista. Oikea Tasapaino -valmennuksessa käyn näiden energioiden näyttäytymistä läpi ja näytän suunnan, mitä haavoittuneille puolillemme voi tehdä.
Itsetuntemuksen polku on niin mielettömän mielenkiintoinen, koska usein juuri ne asiat, jotka jo luuli tietävänsä ja osaavansa näyttäytyykin uudella tasolla uskomuksiksi. Eli valheellisiksi.
Luopuminen ja irtipäästäminen uskomuksista tuo helpotusta, minulla ne tänä vuonna toi kokonaisvaltaisen väsymyksen. Olin vuosia taistellut liiallista maskuliinista tekemistä vastaan ja kun syksyllä olisikin ollut vihdoin aika luoda vain omalla tavallani, en enää jaksanutkaan. Taistelu oli kuluttanut voimiani aivan liikaa. Oli siis aika antautua ja levätä. Se toi mukanaan sekaisuutta ja unohtelua, oli siis parempi vain pysyä omissa oloissani.
Syksy on mennyt vanhasta irtipäästämisessä ja pysähtymisen kautta uudenlaisen tasapainon muotoutumiseen. Mitä tästä seuraa, paitsi paljon opiskelua ja uuden oppimista, muuta en vielä tiedä.
Egoni välillä tuskailee, että olisi aika jo tietää, joka luo turhautumista ja stressin tunnetta. "Tarvisi/pitäisi olla enemmän esillä somessa, olla yhteydessä asiakkaisiin jne" ovat ne jumputukset joita eniten olen egoltani kuullut. Olen pahoillani, en ole some-ihminen ja tahdon mieluiten valita olla yhteydessä ihmisiin silloin, kun se tuntuu oikealta eikä silloin kun pitää olla.
Siinäpä siis egoni tuskailee, valitsen mieluummin luomisen tilan rauhasta ja omasta voimastani käsin, en tarvitse siihen egoani.
Onneksi yksi vahvuuksistani ja intohimoistani on uuden oppiminen, monesti siihen liittyy myös jo vanhan tiedon uudelleen oppiminen. Tänäkin vuonna se on tuonut syventävää ymmärrystä enneagrammista ja positiivisesta psykologiasta -josta kerron lisää ensi vuoden puolella.
Minulta usein kysytään, mitä oma voima tarkoittaa ja mistä sen tunnistaa. Minulle se näyttäytyy selkeytenä, rauhana ja kaikkien aistien hereillä olemisena. Omaa voimaa voi myös kuvata sisäisenä tasapainona.
Maskuliininen energia antaa turvallisuuden tunteen, feminiininen energia lempeyden, yhteyden tunteen itsensä kanssa, en tarvitse tai odota mitään ulkopuoleltani.
Energiat ovat tasapainossa, kaikki on hyvin nyt, läsnäolon taika on käsin kosketeltava. En ole vain ajatus, tunne tai keho, vaan ne kaikki ovat yhtä.
Tähän ymmärrykseen egolla on eniten sanomista, koska egon voima kasvaa, mitä enemmän odottaa vastauksia itsensä ulkopuolelta. Egon voima heikentyy, mitä enemmän pysähtyy ja kuuntelee omaa kokonaisuuttaan ja toimii sen pohjalta.
Tämän vuoden yleisvaikutelma näyttäytyy kaksijakoisuutena, missä leirissä kukakin on ja vastustetaan toista leiriä. Missä on rauha, hyväksyntä ja kunnioitus jokaisen ihmisen omaa valintaa kohtaan? Monet ihmiset ovat tehneet valintansa kuunnellen kehoansa ja sisäistä viisauttaan, sitä ei mitkään "leirit" hetkauta, koska ei halua toimia itseään vastaan. On se valinta kumpi puoli tahansa, yhtäkkiä siitä on tullut kaikkien asia, jota yritetään muuttaa toiseksi tai hyväksytään, jos ollaan samalla puolella. Hyvin erikoista toimintaa ja myönnän kyllä itsekin välillä tipahtavani omasta voimastani selittämään valintaani, mikä on täysin turhaa.
Vastustus/puolustus lisää aina vain vastustusta/puolustusta ja pahimmillaan se vahingoittaa vain omaa energiaa. Taistelu syntyy ihmisen haavoittuneesta osasta ja ego nauttii sen kanssa rellestämisestä.
Tasapainon heilahtamisen ja oman voiman puuttumisen tunnistaa parhaiten siitä, että ajatukset ja käyttäytyminen on puolustavaa, syyttävää, arvostelevaa, tuomitsevaa, itseään kohottavaa tai alentavaa. Tässä meillä ihan jokaisella on paljon tehtävää tänä aikana.
Joulun aika on rauhoittumista, aikaa ja pysähtymistä läheisten kanssa. Mitä jos voisimme unohtaa joulupöydän keskusteluista tämän ajan vallitseva aihe, keskittyä toisiimme ja iloon!
Comments