Nyt tulee joillekin huuhaata, joillekin oivalluksia ja joillekin erittäin arkipäiväistä tekstiä. Meistä jokainen hahmottaa maailmaa omien linssiensä läpi, mutta myös omasta ulottuvuudestaan käsin.
Kukaan tai mikään ei ole parempi kuin toinen, ne vain on. Oman maailmansa hahmottamista voi kehittää ja laajentaa itsetuntemuksen kautta, mutta jokainen on itselleen oikeassa kohdassa.
Itsensä kehittäminen, mitä sillä tarkoitetaan on hieman nurinkurinen. Me voidaan kyllä kehittyä tiedoissa, harjoitella uusia taitoja ja laajentaa kokemusulottuvuutta, lopulta kaikessa on kyse ydinitsensä päälle liimautuneiden kerroksien riisumisesta. Syntyessämme olemme olleet täyttä rakkautta, vastaanottavaisuutta ja hyvyyttä. Sen jälkeen kerrokset ovat vuosien aikana alkaneet kasaantua uskomuksina, tunnelukkoina, opittuina tapoina, odotuksina ja vaatimuksina. Aikuisilla on ihan liikaa turhia kerroksia ja puolustusjärjestelmiä, jotka ovat aktivoituneena tai ainakin odottamassa aktivoitumista.
Puhutaan karmasta, määritellystä kohtalosta ja syntien sovittamisesta. Mitäs jos se onkin jo täysin vanha uskomusmalli? Mitä jos ihmiset voisivat halutessaan päästää tästä uskomuksesta irti?
Olen jo aiemmin hieman hipaissut aihetta toisessa kirjoituksessa, jossa käsittelin aihetta, miten eri tietoisuustasoilla olevat ihmiset voivat elää parisuhteessa. Tietoisuustasot, aaltopituudet tai ulottuvuudet, mitä nimeä sitten haluaa käyttää, ovat näkymättömiä, mutta tulevat näkyviksi ihmisten erilaisissa tavoissa käsitellä ja ymmärtää omaa maailmaansa.
Jos tarkastellaan asiaa evoluution näkökulmasta, niin ihmiskunta on edennyt tietynlaisten vaiheiden kautta tähän päivään. Selitän vaiheiden energiaeroja nyt jotenkin omin sanoin, eivät siis perustu mihinkään faktoihin, vaan enemmänkin niistä syntyneihin sisäisiin fiiliksiin.
On ollut aikakausi, jolloin kyse on ollut vain hengissä selviytymistä. Ihmisten maailmankuva on ollut jopa hyvin raaka, eikä muunlaista elämää ole ollut. Elämä on ollut pääsääntöisesti kehollista raatamista aamusta iltaan. "On pakko tehdä kovasti töitä, että saa tuloksia".
On ollut myös aikakausi, jolloin on opittu käyttämään mieltä ja loogista ajattelua. Ajattelu on keskittynyt hyötynäkökulmaan ja enemmän itsekeskeisyyteen, kuin aiemmin. Mikään ei ole riittänyt ja on haluttu lisää sitä ja tätä. "Valtaa ja mammonaa minulle, ihan sama mitä muille jää." Käytössä on ollut ajattelun kautta toimiminen, mutta myös sen kautta laajentuminen. Löytyy myös toisenlainen aikakausi, jolloin rajoja on haluttu rikkoa seurauksista välittämättä. On haluttu jakaa ja olla avoimia, valloittaa hyvällä maailma. On haluttu luopua omasta muiden hyväksi ja unohtaa itsensä. Maailman tunnelma on ollut hyvin ristiriitainen ja epätasapainoinen, koska on ollut rajojen rikkojia, mutta myös vanhoista ajatus ja toimintamalleista kiinni pitäviä.
Kun tulemme oman sukupolveni aikakauteen, on syntynyt tietoisuus itsestä ja kyseenalaistaminen siitä, miten haluan elämäni elää. Itsetuntemuksen lisääntyminen, tietoisuus valinnanvapaudesta ja yksilöllisten mielipiteiden esiintuominen on tullut mahdolliseksi laajentuneen tiedonsaannin ja tiedon jakamisen vuoksi.
Moni haluaa löytää elämänsä tarkoituksen ja keskittyä itsensä kautta auttamaan muita ja jakamaan tietoa kukin omalla tavallaan. Puhutaan sydänkeskeisyydestä ja totuuspohjaisesta elämästä, jolloin otetaan huomioon keho, henki ja mieliyhteys, eli ihmisen kokonaisuus. Elämässä pyritään tasapainoon itsensä ja ympäristönsä kanssa. Laajennetaan tietoa käytännön tasolle ja on tahtotila elää omassa voimassa. On vastuu itsestä ja omista valinnoista, siten, että se on sopusoinnussa ympäristönsä kanssa.
Nämä kaikki eri aikakaudet näkyvät maailmassa ja myös omassa elinympäristössä tänä päivänä rinnakkain. Nyt en siis ota millään tavalla kantaa poliittisiin ja muualla maailmassa tapahtuviin asioihin. Oman ympäristön seuraaminen riittää havainnoimaan erilaisia tapoja toimia.
Nykypäivän nuoret ja nuoret aikuiset ovat täysin eri "laatua" kuin yli 30-vuotiaat, puhumattakaan lapsista. He yrittävät sopeutua vanhojen aikakausien uskomuksiin ja tapoihin toimia, eivätkä enää suostu siihen.
On mielestäni puistattava ajatus, että lapset ja nuoret eivät ymmärrä vielä mitään! Olen sitä mieltä, että heillä on paljon enemmän näkemystä ja ymmärrystä, miten asioiden kuuluisi mennä ja valtava tahtotila saada niihin muutosta. Heillä ei vain vielä ole tarpeeksi ymmärrystä ja kokemusta, miten kaiken voisi toteuttaa tasapainoisesti, koska maailmassa on paljon erilaisia tapoja toimia ja ymmärtää asioita. Valitettavasti heitä pyrkivät ohjaamaan liian moni vanhan aikakauden ihminen, jotka haluaisivat tunkea heidät omaan muottiinsa, jonne heidätkin on aikoinaan laitettu. Me elämme juuri tällä hetkellä valtavan murroksen aikakautta, koska nuoret aikuiset ovat lähteneet muuttamaan työelämää ja työkulttuuria.
Osaatko tunnistaa miten eri aikakaudet tai tietoisuudentasot mahdollisesti näkyvät omassa elämässäsi?
Olet jo mahdollisesti kehittänyt ja laajentanut omaa tietoisuuttasi, ottanut vastuun omasta itsestäsi, tuskin muuten edes lukisit tekstiäni. Oletko huomannut, miten joidenkin paikkojen
tai ihmisten seura väsyttää?
Tai oletko huomannut, miten kehosi reagoi erilaisiin valintoihin, yhtäkkiä sovitut tapaamiset peruuntuvat tai
eteesi osuu kuin juuri sinulle tarkoitettu artikkeli.
Huuhaata, sattumaa vai kohtaloa?
Ei mielestäni mitään noista, vaan olet tietoinen omasta elämästäsi.
Huomaatko ihmetteleväsi tai jopa vastustavasi seuraavia lauseita:
"Palkkansa eteen on pakko raataa" & "Minä olen parempi kuin muut"
"Näytän vielä muille, että olen paras" & "Ensin työ, sitten huvi"
"Haudassa ehtii levätä" & "Raha on se, mikä määrää"
"Olisin osannut valita paremmin" & "Minä määrään, miten asiat hoidetaan"
"Minua ihaillaan ja kadehditaan"
Näitä voisi keksiä vaikka kuinka paljon. Mainitut lauseet ovat eri tietoisuuden tasolta tulevia sanoja ja ajatuksia, jotka eivät enää mahdollisesti resonoi, eli eivät tunnu omilta. En siis arvota ihmisiä lauseiden tai uskomusten perusteella, vaan avaan mahdollisia hämmennystä aiheuttavia tilanteita. Uskon, että nykypäivän ihminen pystyy "surffaamaan" eri tietoisuuden tasoilla hyvinkin sujuvasti, yhtälailla kuin pystymme tuntemaan erilaisia tunteita laidasta laitaan.
Olen toiminut kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin alalla 20 vuotta ja oma elämäntapani on hyvin henkisiin arvoihin perustuvaa. Olen jo näinä vuosina tottunut kuulemaan itsestäni, että olen hörhö, uskomushoitaja tai vain se "erilainen". En sano tien olleen helppoa, mutta mitä enemmän on laajentanut omaa ymmärrystä ja hyväksyntää ihmisten erilaisuutta kohtaan, sen tasapainoisemmaksi olen itseni tuntenut. En määrittele tai arvosta ihmisiä tittelien tai tilien saldojen perusteella, onko joku johtaja tai työtön. Näen ihmisen ihmisenä, jokaisella on huikea elämäntarina ja kaikilla oma tehtävänsä omassa elämässään.
Me valmentajat, kouluttajat tai kirjoittajat emme ole yhtään sen erilaisempia. Tällä ryhmällä on vain ollut enemmän haasteita itsensä kanssa, päässyt niistä eteenpäin ja jokainen haluaa auttaa tasoittamaan muiden tietä. Jos olisin kuullut 20-vuotiaana, että tulen puhumaan ja kirjoittamaan ihmissuhteista tai elämäntehtävästä, henkisyydestä tai tietoisuudesta, niin olisin nauranut vedet silmissä -mutta samalla tunnistanut sen oikeaksi.
Tuskin kovin moni vapaaehtoisesti valitsisi omia haasteitaan, jos tietäisi kaiken olevan illuusiota. Moniko ryhtyisi parisuhteeseen, jos ennalta tietäisi sen tulevan päättymään? En minä ainakaan.
Muistan kuulleeni lauseen, kun valitin pienten lasten äitinä väsymystä ja uupumustani, että eikö jokainen nainen tiedä sen olevan edessä, kun haluaa lapsia? Ei todellakaan! Kukaan ei voi ymmärtää, millaista on olla olemassa vain pienen ihmisen tarpeita varten, muutaman tunnin yöunilla ja olla vastuussa toisen hengestä. Ennen kuin sen kokee.
Vaikka meillä olisi samankaltaisia kokemuksia, niin silti nekin ovat jokaisella täysin yksilöllisiä. Jokainen hahmottaa maailmansa omien linssien läpi, mutta mitä enemmän on näkökulmaa asioihin, voi parhaiten auttaa ja tukea myös toisia. Eli voi "matkustella" eri ulottuvuuksien välillä tarjoamassa kätensä ja ohjaamassa toisia heidän poluilleen sopivalla tavalla.
Kukaan ei voi tietää, mikä toiselle on parhaaksi, se on jokaisen itsensä löydettävä. Mutta sitä ei tarvitse tehdä yksin.
Itsetuntemus on sitä kuuluisaa sipulin kuorimista, joka tarkoittaa myös tietoisuuden laajentamista ja oman sisäisen vapauden lisääntymistä. Jos tuntee olevansa jossain "tasolla" jumissa, haluaisi astua omaan voimaansa ja olla täydemmin se joksi on syntynyt, on olemassa myös pikareittejä!
Jos haluat ymmärtää enemmän lapsia tai nuoria tai vaikka saada omaan elämäntehtävääsi vauhtia, on olemassa erilaisia hoitomuotoja, joilla oman energiatilan saa muutettua. Joillakin hetkeksi, joillakin pysyväksi. Käy lukemassa suosittelemastani hoitomuodosta täältä lisää.
Jokaisen omalla kehityspolulla on erilaisia vaiheita, jotka voivat saada aikaan valtavia elämänmuutoksia. Kun kerroksia on riisunut aikansa, huomaakin olevansa täysin eri ihminen kuin vuosia sitten ja olevansa kuin eri ulottuvuudessa mitä eilen.
Jokainen päivä olet enemmän Sinä kuin koskaan aiemmin!
Rakkaudella,
Sonja