Sinulle on ehkä tuttua uskomuksien käsittely ja ehkä jopa tuttua siitä näkökulmasta, millaiset uskomukset ja tunnelukot pitävät sinua joko löytämästä rakkautta. Tai sinulle voi olla tuttua, millaiset uskomukset pitävät sinua kierteessä, että vedät puoleesi haavoittavia ja tunnelukkoja aktivoivia suhteita.
Jos katsotaan rakkautta itsessään uskomuksena, niin mitä rakkaus sinulle tarkoittaa? Miten määrittelet rakkauden tunteen?
Itse vastaisin samaan kysymykseen, että rakkaus on välittämisen tekoja, tunneyhteys puolisoon, lapsiin, ystäviin ja perheeseen, myös lemmikkeihin ja luontoon. Rakkaus tuntuu kehossa lämpönä ja avautumisena hyvyydelle, kiitollisuudelle, hyväksynnälle.
Olen valmennuksissani kertonut jo vuosia, että rakkaus on lopulta hyvin neutraali tunne, eikä sisällä kärsimystä ja tuskaa, mutta ei myöskään valtavaa hypetystä tai vaaleanpunaisia laseja, jotka laittavat sokeasti uskomaan kaikkeen. Rakkaus on hiljainen tunne, joka on aina olemassa kaikkien ajatuksien alla. Rakkaus on läsnäolossa ja siten rakkaus vain on.
Jos katsotaan rakkautta Positiivisen psykologian tieteen näkökulmasta, se sai ainakin minut hetkeksi hämmentymään ja sulattelemaan rakkauden tunteen määritelmää. Barbara Fredrickson on tutkinut tunteita ja erityisesti kiinnostuksen kohteena on ollut rakkauden tunne. Hänen määritelmänsä mukaan rakkaus on ohikiitävä tunne, kuten kaikki muutkin tunteet. Rakkaus on erityisesti positiivista resonanssia kahden ihmisen välillä, tuttujen tai tuntemattomien. Eli rakkauden tunne voi syntyä hetkessä kenen tahansa kanssa.
Jos rakkaus ja positiivinen resonanssi on mahdollista kenen kanssa tahansa, niin tämä ainakin itselläni herättää kysymyksen, onko "rakkautta ensi silmäyksellä" -hetkessä kyse vain ohikiitävästä tunteesta, joka kuitenkin herättää kiinnostuksen syvemmällä tasolla toiseen ihmiseen. Mahdollisesti näin on.
Erityisesti itselläni nousi ajatuksia pienistä hetkistä, joko omana kokemuksena tai toisten, jolloin toisen ihmisen kohtaaminen syvemmällä tasolla on herättänyt hämmennystä.
Vaikka on ollut parisuhteessa, on voinut kokea vahvan hetken jonkun tuntemattoman kanssa ja se on voinut nostaa pintaan ajatuksia "olenko väärässä suhteessa" tai "rakastan kumppaniani, miksi tunsin näin voimakkaasti". Tuttua on myös, että sinkkuna on voinut jäädä kiinni ohikiitävään hetkeen, jolloin yhteys oli erittäin vahva ja olettanut sen tarkoittavan jotain enemmän. Eli on analysoinut oman tunteensa tarkoittavan jotain enemmän kuin vain ohikiitävää rakkauden kokemusta.
Barbara Fredriksonin ajatuksista ja tutkimusten tuloksien päätelmistä jäi mieleen myös se, että parisuhteessa kutsuttu rakkaus olisikin enemmän sitoutumista ja sitä kutsutaan rakkaudeksi. Rakkaudeksi kutsutaan parisuhteessa myös niitä lukuisia yhteisiä kokemuksia, jotka ovat synnyttäneet positiivisen resonanssin. Ja mitä enemmän pariskunnalla on yhteisiä hyviä kokemuksia, se vahvistaa sitoutumista, kuitenkin itse rakkauden tunne on aina ohikiitävää. Tutkimuksissa on myös löydetty, että sellaiset parisuhteet, joissa koetaan yhdessä paljon uusia kokemuksia, positiivista resonanssia on useimmin kuin sellaisissa, jotka eivät tee yhdessä asioita.
Oma tapani tutkia ja laajentaa tietoisuuttani on aina havainnoida jotain uutta oppimaani käytännössä, eli omassa elämässäni. Ensin tarkastelin omaa parisuhdettani, suhdettani lapsiini ja ystäviini, että oliko rakkauden tunne todellakin ohikiitävää, eikö rakkaus ollutkaan aina olemassa läsnäolossa, kuten oma totuuteni rakkaudesta on.
Tulin siihen tulokseen, etteivät ne sulje toisiaan pois. Rakkaus, sydäntietoisuus on aina olemassa ja se tahtoo aina vain hyvää. Tietoisuus auttaa näkemään, onko asiat totta vai illuusiota. Positiivinen resonanssi taas puolestaan vahvistaa kehollista lämmön ja rakkauden tunnetta, joka syntyy yhteydestä toiseen ihmiseen. Eli rakkaus on aina olemassa meissä jokaisessa, joka vahvistuu keholliseksi tunteeksi, kun me jaamme hyvän olon kokemuksen toisen henkilön kanssa.
Vuosia ja jopa vuosikymmeniä kestäneissä parisuhteissa on pakostikin ajanjaksoja, jolloin rakkauden tunne väistyy hieman taka-alalle ja muut asiat valtaavat mielen. On silti hyvä muistaa, että rakkaus ei katoa minnekään ja tunteeseen palaaminen on aina mahdollista. Se ei silti tarkoita, etteikö voisi tai kannattaisi missään vaiheessa erota. Monesti ero on myös rakkauden teko itseään, mutta myös toista ihmistä kohtaan. Kunhan päätöksen tekee neutraalista tunteesta ilman draamaa.
Jos on väliaikaisesti kadottanut rakkauden omaa kumppaniaan kohtaan, miten sen voi saada takaisin?
Yksinkertaisesti keskittymällä hyviin asioihin toisessa, mutta myös näkemään hyvää kaikkialla. Toki käytännössä se ei aina ole niin yksinkertaista, koska tulee keskittää huomionsa omaan ajatteluunsa ja muuttaa niiden suuntaa. Mitä enemmän uskoo omia ajatuksiaan toisen tai ympäristön virheellisyydestä, sitä kauempana on läsnäolosta ja positiivisesta resonanssista.
Vaikka välillä voi tuntua hankalalta ajatella toisesta hyvää, hyvä on aina kuitenkin olemassa, kuin myös rakkaus. Jokaisessa ihmisessä on vahvuuksia ja kauniita piirteitä. Rakkaus asuu läsnäolossa, ei ajatuksissa. Onneksi me voimme itse päättää, mitä ajatuksia uskomme.
Omat uskomukset myös rakkauden määritelmästä voivat siis joko avata mahdollisuuden kokea rakkauden tunnetta päivittäin, jokaisessa kohtaamisessa tai rajata mahdollisuuden koskemaan vain itse valittuja kohteita. Mielestäni aika ihana asia!
Mitä mieltä itse olet?
Rakkaudella,
Sonja